Raksu koira

Kyllä aika rientää, enkä ole ehtinyt päivitellä tänne hetkeen mitään! Ollaan oltu pojan kanssa molemmat nuhan kourissa,taas. Äiti on ollut hieman väsynyt, mutta Niilolla on ollut virtaa kuin pienessä kylässä nuhasta huolimatta.. Kaikesta huolimatta olen värkkäillyt ja virkannut kaikennäköistä.

Tilasin PaaPii desing shopista ihanan Tee-se-itse Raksu koiran :) Pääset sivuille täältä Muitakin ihania löytöjä tein, mutta saa jäädä tilaaminen vähän myöhempään! Valikoima on laajentunut 2012 ja he myyvät myös ihania julisteita. Ja olen ihastunut pöllöihin, joten niitä on pakko vielä saada.

Painamiseen käytetyt tekstiilivärit ovat Suomessa valmistettuja laadukkaita ja turvallisia. Tuotteet soveltuvat täten myös kaikkein pienimmille lapsille.

 
      Ompelemisen pitäisi olla aina näin helppoa, ei tarvitsisi kaavojen kanssa taistella! 

Meidän Raksu pääsee koristamaan Niilon sänkyä, täytyy sinne vielä saada muutama koristetyyny valmiiksi niin laitan sitten kuvaa :)

Lopuksi laitan pikkumiehen asustuksesta kuvan, kun lähdimme tänään kauppaan.. Jälleen kerran ruskeaa ja vihreää, meillä on pojan kanssa samat lempivärit ;)

Taidan painua nyt jo pehkuihin. Meillä on nyt flunssan takia kuulunut herätys kiljumisen muodossa n.klo 5 ja ehkä kellojenkin siirrolla on osuutta asiaan, (minkä muuten sais mun mielestä lopettaa kokonaan, menee pikkuperheen aikataulut ihan mullin mallin!) mutta onneksi ollaan kyllä vielä jatkettu unia hetken kiukkuilun jälkeen, mikä on plussaa! 

Vauvan huone

Laitoimme huoneen uuteen uskoon ennen vauvan syntymä. Niinkuin kuvasta näkyy, niin pidän vihreästä väristä sisustuksessa :) Tai näin ainakin pojan huoneessa! Huone on mielestäni kotoisa, ei liian rauhaton, vaikka väriä onkin.

Tapetin tilasimme Helsingistä tapettitalosta.  Huoneessa on vielä kehto, vähän niinkuin koristeena. Niilo nukkui siinä ensimmäiset pari kuukautta, mutta isolle pötkylälle se alkasi olemaan aika huteraa tekoa :D Kehto on kulkenut meidän suvussa jo 70-luvulta lähtien. Sängyn pohjassa on kaikkien lasten nimet ja vuosiluvut, ketkä ovat siellä nukkuneet. Isoäidinneliöpeitto on minun lapsuudestani äitini tekemä. Peitto oli myös usein mukana hoitolaukussa.

En viitsi tänne huoneeseen laittaa tauluja montaa seinälle, koska järjestys tulee kuitenkin vielä vaihtumaan useasti. Joten päätin laittaa kuvia roikkumaan narusta, nuo vanhat pyykkipojat ovat mielestäni kivat. Niilosta olen ottanut kuvan joka kuukausi, joten laitoin ne hauskasti kaikki vierekkäin! Siitä näkee kuinka paljon poika kasvaa joka kuukausi :)

Hassua, kuinka samalla viikolla on syksy ja talvi. Oli pojalle ihmeteltävää lumessa, ei taida muistaa viime talvea :)

                     Ulkoilun jälkeen tehtiin Omar-sitruunamuffinssia :P

NAM! Hyvää perjantaita :)

Minivaatteet

Meidän muru tänään jo 10kk <3 Kuukausia taas täyttäessä saatiin samalla jo kaivaa vähän isompia vaatteita vaatekomerosta käyttöön!

                                            Nämä ihanuudet Name It:n!

 

Mikäs tälläistä söpöliiniä on pukiessa :)! Voi tuota pinocchio:ta voitaisiin tutkia vaikka kuinka kauan!

Eilen saatiin Babyluxista myös tälläinen lämmin ja pehmoinen Losan Baby villatakki. Täällä on parasta aikaa hyviä alennuksia, kannattaa käydä tutkimassa!

Sadepäivien varalle on hyvä olla sadeasu. Jalkoihin laitettiin vain kurahanskat, koska herra ei vielä kerran kävele.

Kyllä sitä vain välillä havahtuu, kuinka nopeasti tämä aika menee... Niilo on oppinut jo paijaamaan ja heiluttamaan, ihana :) Onneksi saan vielä pari kuukautta nauttia arkipäivätkin tuon hurmurin seurasta.. Tällä hetkellä meillä aukeavat kaikki kaapit ja tyhjennetään lehtikassit jne, joten perästä saa vähän väliä tulla siivoten. Vielä ei sanoja tule, mutta sitäkin enemmän omaa kieltä. Jos puhua osaisi, tulisi tekstiä varmasti lakkaamatta :D Puhetta kyllä jo ymmärtää aika hyvin. Kiellettäessäkin pää pyörii ja jalat vispaa jos nostetaan pois.. Se on myös aika huvittavan näköistä! 

Tästä kuvasta kyllä huomaa miten iso jässikkä tuosta meidän vaavista on tullut! Voi murusta..

Hän kasvaa pian ja hymyilee
ja kaikki jutut kyselee.
Noin pientä ja noin ihanaa:
On ihmeellistä kasvattaa!

Syksyinen viikonloppu

Tämä viikonloppu on tehty aurinkoisesta syyssäästä, perheen kanssa oloilusta, löhöilystä, mässäilystä ja siivoilusta! Niin ja käytiin tänään myös katsomassa isopaappaa Kivipurossa :)

Aamulla oli jo pakkasta, joten talvihaalari on kyllä tarpeellinen.. Voi, kun pikkumies tykkää nukkua vaunuissa, kun saa hengitellä raikasta ilmaa. Oli ihanaa vihdoinkin temmeltää ja ihmetellä ulkona, kun ollaan koko perhe könnätty sisätiloissa koko viikon flunssan kourissa! Oli muuten Pikku-ukon ensimmäinen kunnon flunssa koko elämänsä aikana..

On muuten aivan mahtavat värit ulkona! Sisustukseenkin olisi kiva ostaa jotain syysväreissä, keltaista ja ruskeaa.. Ehkä huomisilta sisustuskutsuilta tarttuu jotain käteen? :)

Meillä on pojan kanssa uudet varusteet paukku-pakkasten varalle! Pikku-ukolle ostettiin tänä talveksi Ticket to Heavenin Snowbaggie Suit toppahaalari sinisellä pohjalla. Tarkoituksena oli ostaa ruskea, mutta niitä ei meidän lähistöltä löytynyt enää mistään. Kokeneemmat äidit olleet vissiin aikaisin liikenteessä, tietääpä ensi syksynä! Haalari on aivan ihana, varmasti tarkenee! T2H:t ovat aika reilua kokoa, joten otettiin 80cm. Pojalla vaatteissa käytössä nyt 80cm. Toivotaan nyt, että mahtuu vielä alku keväästä päälle, koska Pikku-ukko on venähtänyt tuntuvasti tässä parin kuukauden aikana. Haalari on kätevä pukea päälle, koska edessä on kaksi vetoketjua. Ulkovaatteiden pukemista inhoava lapsi on kätevä sujauttaa äkkiä haalarin sisään! Lisäksi ihastuin karvahuppuun, niin söpö! Äitini on kova tekemään pojalle erilaisia hattuja, joten tämäkin lentäjän hattu on äitini käsityötä, kuvassa näkyy vähän huonosti.. Ostin myös itselleni uuden toppatakin. Kaikki kaupat tuli kierettyä ja vaatimuksena olivat: armeijan vihreä väri, karvahuppu ja sen on oltava lämmin, koska vietämme aikaa nykyisin paljon myös ulkona! Vaatimuksia taisi olla liikaa, koska mistäämn ei meinannut löytyä sopivaa. Kotiin toin tämän takin Vilasta. Aivan ihana ja pehmoinen, koska on untuvaa :)

Toivotaan aurinkoisia päiviä ensi viikollekin :)

-Nelli-

Tassuttelua

Wäääää... Kuului pinnasängystä ensimmäiset 7kk yöllä n.3h välein. Joskus yöt menivät paremmin, joskus heräiltiin 4-5kertaa yössä. Puoli vuotiaat vauvathan pystyvät jo nukkumaan läpi yön tarvitsematta ruokaa. Me ajateltiin alusta saakka, että kun vauva itkee niin sillä on aina jokin hätä, joten myös yöllä; äkkiä vauva syliin ja ruokaa!!! Opin ajan kanssa, että vaikka vauva itkullaan kutsuu luokseen, saattaa se olla myös vain opittu tapa öisin tai lähinnä se, että maitoa tulee heti pyynnöstä.
Nukahdin välillä istualteen..

Jo ennen vauvan syntymää olin niitä ihmisiä, jotka työpäivän jälkeen menevät päiväunille! Onko parempaa kuin nukkuminen, nollata päivän tapahtumat ja saada uutta virtaa loppu päiväksi?! Ja jatkan sitä kyllä edelleen :) Jos nukuttaa niin nukun, myös keskellä päivää pojan unien aikaan! Aluksi oli hirveän stressaavaa, yrittää nyt nukkua itkuhälytin korvan juurella. Ja JUST kun pääset uneen, kuuluu kutsu! Mutta siihen tottuu.. Ja välillä me nukutaan nenät vastakkain!

Puolen vuoden kohdalla, ajattelin että kyllä kai hänen yöheräämiset loppuvat omia aikojaan. Ehkä hänellä oikeasti on nälkä. Ei kai nyt omaa lastaan voi nälässä pitää keskellä yötä?! Niin ajattelin.. Sitten alkasi tuntumaan, että kaikkien muiden vauvat nukkuvat jo koko yön! Joten..

Meidän unikoulu alkoi! Olin lukenut jo raskausaikana Unihiekkaa etsimässä- kirjaa, jossa on muuten hyviä vinkkejä erilaisista tavoista toteuttaa unikoulua ja etsiä niistä itselleen sopiva.. Huudatus- unikoulua ei sydämeni olisi kestänyt, joten sitten me tassuteltiin :) Tassuksi kutsutaan aikuisen kättä, jota pidetään vakaasti lapsen selän päällä. Tassutusta suosittelevat esim. MLL ja neuvola. Ensimmäinen unikoulu tuotti tulosta jo seuraavana yönä, mutta päätimme että aamuyöstä saa kyllä jo syöttää.. Niin.. Eihän vauva ymmärrä kellosta, joten vähitellen syöminen aikaistui, mutta päästiin sentäs yhdellä syötöllä!!

Mutta NYT, Pikku-Ukon ollessa kohta 10kk, on hän nukkunut kuukauden päivät koko yön ilman maitoa! :) Ollaan enemmän kuin iloisia!! Eivät heräilyt ole kokonaan loppuneet, mutta riittää kun pojan peittelee tai silittelee hetken.. Ensimmäisenä yönä itkua kesti n.1,5h ja olin jo aikeissa luovuttaa. Mutta koska klo oli jo 5, päätin että jos itku ei lopu, me nousemme jo aamupuuhiin! Pikku-ukko väsyi itkemiseen ja nukahti syliini. Seuraavana yönä me nukuimme jo läpi yön ja heräsimme iloisina klo 6.30 :) Suosittelen tassuttelua niille vanhemmille, jotka haluavat päästä yösyötöistä eroon. Päättäväisyyttä siihen tarvitaan, mutta kyllä se jossain välissä palkitaankin, joillain siihen saattaa mennä pidemmän aikaa!

Mistä on hyvät äidit tehty? Levosta ja lempeydestä, suukoista ja halimisesta. (kirjoittaa seksuaaliterapeutti Maaret Kallio Väestöliitolta)

Reissuun vauvan kanssa

Olimme viime keväänä, Pikku-ukon ollessa 4,5kk, Italiassa. Voin kertoa, että kyllä meitä vähän hirvitti lähteä ensimmäistä kertaa reissuun vauvan kanssa. Ennen kuin on pitänyt vain itsestään huolta! Meitä oli lähdössä 12 henkinen porukka, joten hoitajia kyllä riitti.


Rooman lentokentältä vuokrasimme auton, jolla matkasimme n.3h kohti Toscanaa. Olimme ennakkoon varanneet jo auton, mutta turvaistuimen kävimme itse valitsemassa paikan päällä perheen pienimmälle. Muutama istuin siellä oli, mutta valitsin Brion, koska se taisi olla ainut tuttu nimi! Toscanan Montepulcianossa meitä oli vastassa vaaleanpunainen villa, jota ympäröi aivan mahtavat maisemat viiniviljelmineen <3

Villa La Pietra:n varasimme täältä. Voin kyllä suositella, ovat suomenkieliset sivut ja sänköpostilla tai soittamalla voi varailla tai kysellä lisätietoja huviloista!
Huvilassa oli vauvan kanssa helppo toimia, koska ulos oli kätevä laittaa rattaissa päiväunille. Matkasänky saatiin sieltä käyttöön. Meillä oli mukana myös itkuhälyttimet, joten rattaat pystyimme lykätä varjoisaan paikkaan ja me olimme altaalla hieman kauempana, mutta silmien etäisyydellä. Villassa kaikilla perheillä oli omat huoneet ja kylppärit. Yhteisen olohuoneen ansiosta meidän ei tarvinnut Pikku-ukon nukkumaan mennessä (klo8) mennä vielä pimeään huoneeseen lukemaan taskulampun valoon :D

Toscanassa on pakko olla auto. En edes muista nähneeni taksia koko kylässä. Siellä me huristeltiin 3:lla autolla, miehet kuskeina, niin ja siskoni muutaman kerran :) Ihania pieniä markkinoita järjestettiin melkein päivittäin. Kylässä oli kyllä ihmeteltävää ja lähinnä nuo maisemat, aah ihania :)

Muutamana iltana söimme ravintoloissa, mutta kyllä oli ihanaa kun kokkasimme myös itse huvilalla. Kauppa kun oli muutaman kilometrin päässä. Pikku-ukon kanssa oli kyllä ruokien kanssa helppoa, koska maito (eli minä) kulki aina mukana! Muutaman kerran annoin korviketta, joten oli hyvä että pulloja oli muutama mukana, että ei jatkuvasti tarvitsisi niitä keittää. Koska tarvetta meillä ei ollut kiinteille ruuille, niin en käynyt edes katsastamassa lähikaupan sose tarjontaa. Vaipat meillä oli omasta takaa mukana ja lisäksi myös varuuksi äidinmaidonkorviketta.

Meidän kylppärissä oli amme, joten poika oli siinä kätevä punkattaa :) Meillä, kun tuo kylpeminen on lempipuuhia! Niin ja oikein lämpiminä päivinä pääsi oikein uloskin läträämään :D Se vasta olikin mielekästä!

Oikein rentouttavan ja mieleenpainuvan Montepulciano loman jälkeen matkustimme autolla takaisin Rooman sykkeeseen. Siellä meitä odotti huoneisto, jonka varasimme täältä.
Huoneisto oli hyvä, ei mikään 5tähden hotelli, mutta hinta-laatusuhteeltaan ok! Matka Rooman keskustaan oli aika pitkä, ainakin kävellen. Metrolla me siellä kuljimme, mutta metroasemia oli aivan liian harvakseltaan ja jalat rakoilla saimme kyllä rampata pitkin katuja. Sääkään ei meitä oikein suosinut. Näimme kuitenkin tärkeimmät nähtävyydet, mitä nyt ehdimme 3:ssa päivässä nähdä! Paljon jäi varmasti vielä näkemättäkin. Pienen vauvan kanssa Rooma oli ehkä vähän liian raskas tai lähinnä meille vanhemmille, mutta onneksi me olimme satsanneet kulkupeliin minkä ostimme pojalle ennen reissua, nimittäin näihin:

Baby Joggerin city minit! On meinaa ketterät ja kevyet. Roomassa, jos missä kannattaa matkarattaiden kestävyyttä testata. Jos siitä selviytyy, niin jatkossa mistä vain! Tyyppi nukkui niissä hyvin päiväunet, koska selkänojan saa makuuasentoon. Rattaat nostimme kahden avustamana metroaseman portaat alas. Ovat kyllä edelleen meillä aina auton takakontissa odottamassa kaupunkireissua tms.. Jos vähänkään enemmän matkustaa tai miksei muutenkin niin suosittelen näitä. Niinkuin kuvasta näkyy niin sadesuoja jäi kotiin, ei kai nyt Italiassa sada?!! No mutta kekseliäisyyttä ei tämän enempää tarvittu kun kaatosade yllätti :D

Niin, ja tuo kangas, mikä rattaiden edessä roikkuu on äitini tekemä imetysessu! Siellä alla oli helppo imettää piilossa niin lentokoneessa kuin Rooman Via del Corson kadulla :D Oli varmasti hassu näky, kun liinan alta näkyvät vain mini jalat! Niin ja toimi se myös rattaiden näkösuojana ja pukluliinana!

Mikäs tyypin on ollessa, kun saa hereillä ollessa matkustaa ja töllöttää aikuisten korkeudella ihmisten vilinää! Manducan kantoreppu oli reissuun hyvä hankinta. Nyt Pikku-ukon ollessa pian 10kk, ei olla kyllä kantoreppua paljon käytetty. En tiedä kuinka viihtyisi enää ahtaassa tilassa, mutta kyllä välillä ollaan ulkona, mun tehdessä puutarhatöitä, kuljettu pussissa ja kyllä saa äiti samalla hyvän reisilihastreenin! On nimittäin aika tehokasta kyykistyä vähän väliä n.10kg paino vatsalla..

Lämmöllä muistelen meidän reissua ja vielä kun kaikki läheiset ihmiset olivat mukana. Vielä olisi vaikka kuinka paljon kerrottavaa.. Varmasti vielä joskus palataan noihin ihastuttaviin maisemiin Toscanaan! Seuraavaa reissua odotellessa.. Jos jotain kiinnostaa, niin voin toki kertoa vinkkejä lisää, mitä ottaa huomioon kun vauvan kanssa matkustaa Italiaan..

Vihdoinkin sain sen aikaiseksi!

Nimittäin blogin! Mietin jo vauvan syntymän jälkeen, että aloitan kirjoittamaan omaa blogia. Olen ahkerasti seurannut muiden bloggaajien kirjoituksia, mutta vihdoinkin sain aikaiseksi kirjoittaa myös omaani :) Eihän sitä kestänytkään kuin n.10kk ja vielä muutaman mutkan kautta :D Katsotaan nyt kuinkas tässä käy ja kuinka aikana riittää pitää tätä yllä! Ajatuksena on kirjoittaa lähinnä meidän vauva-arjestamme päiväkirjamuodossa, jota olisi mukava lukea myös myöhemmin. Laitan kuvia ja kirjoitan myös sisustusjutuista, koska se on myös minua kiinnostava aihe! Palaan välillä ajassa myös taaksepäin, jossa muistelen meidän vauvavuottamme, jonka aikana olemme kyllä kasvaneet ja viisastuneet vanhempina ja vauva myös fyysisesti :) Ilme kuvassa kertoo kaiken :D.