Miniloma

Ei ole enää niin yksinkertaista ottaa ja hypätä vaan junaan. Ja pelkästään jo siksi, että tavaraa on nykyään muutaman päivän lomalle kiitettävästi. Suurin osa tavaramäärästä on pienen pojan!! Mä jätin JOPA hiustenkuivaajan kotiin (mitä oon rehannut aina mukana, kun en luota että hotellin oma toimii :D)! Ja älkää huolestuko, en kantanu näitä kaikkia yksin junalla. Osa meni edeltä miehen firman auton kyydissä.

Mä tein taustatyötä ennenkuin lähdin Nipsun kanssa minilomalle! Junalla matkustaminen koitui yllättävän helpoksi, turhaan stressasin! Auttavia käsiä on ennenkuin ehtii pyytää edes apua. Luulin, että pystyn nostamaan kasaantaitetut rattaat taajamajunaan itse, kun on 2 laukkua olalla, reppu ja reilun 10kiloinen tyyppi matkustaa etupuolella. Onneksi naispuolinen henkilö tarjoutui heti avuksi :) Näin jälkikäteen ajateltuna vedettävä matkalaukku olisi ollut ehkä järkevin ratkaisu! Ja niin, Manduca oli jälleen hyvässä käytössä. Mua kun on kielletty menemästä liukuportaita lastenvaunujen kanssa, sattuneesta syystä :), niin meneehän ne turvallisemmin rattaiden ollessa tyhjillään ja lapsen roikkuessa mussa kiinni :) Ja tosiaan onhan ne hissitkin keksitty!

Kun kyse on vielä näin lutuisesta pojasta, niin kuka ei auttaisi meitä ;D Ilmeestä päätellen herraa näytti hieman jännittävän tuleva matka yksin äidin kanssa. Matkahan taittui rattoisissa tunnelmissa. Varasin etukäteen IC:stä invapaikan, jossa on tila rattaille ja saattajalle. Ne pitää varatakin hyvissä ajoin..Kuudet rattaat näyttivät tuohon etutilaan mahtuvan, joten vaikka noita etupenkkejä ei saisikaan varattua niin rattaille kuitenkin voi olla tilaa ja itse voi istua muutaman penkkirivin takanapäin. Ajattelin, että poika saa nukkua rattaissa mun lähellä, mutta eihän tuo malttanut silmiään ummistaa! Vasta toisen junan vaihdon aikana..

Välillä käytiin syömässä ja välillä taas nukuttiin :) Yläkerrassa on myös lastenleikkipaikka, joka oli Nipsun mielestä huippu paikka ja varsinkin jos muita lapsia oli touhuamassa! Inva wc:ssä on hoitopöytä, joten ei sylissä tarvinnut taistella vaipan vaihdon kanssa. Taajamajunakin olisi mennyt perille saakka ilman vaihtoja ja hintakin olisi ollut edullisempi. En kuitenkaan lähtisi 4h sillä matkustamaan pienen taaperon kanssa..Ruuan lämmitys mahdollisuuttakaan niissä ei kaikissa taida olla?

Arvatkaa vaan nauttiko tämä poika, kun isi oli vastassa ja sai nauttimastaan huomiosta oikein olan takaa. Ei nimittäin ollut hassumpaa olla tekemättä kotitöitä ja istua hotellin aamupalapöytään!

Ruokapaikoissa hakeuduin aiemmin rauhalliseen nurkkaan syömään, kauas kiljuvista lapsista. Kiljuvat lapset eivät edelleenkään houkuttele, jos yhtään haluaa ruokarauhaa, mutta täytyy sanoa että nykyään saa hetken syödä rauhassa kun herra touhuaa leikkinurkkauksessa. Nykyään on jopa plussaa jos lapsille on oma nurkkaus!

Meinasin jopa lähteä Nipsun kanssa katsomaan onko Jyväskylän Hoplopissa noin pienille jotain tekemistä! Mutta turhaa olisi ollut, koska hotellin leikkipaikka oli Niilon mielestä niin hauska paikka :D Sai heitellä palloja ympäriinsä ja silti niitä oli jatkuvasti käden ulottivilla, siistiä!

Muutama päivä kyllä riitti, kun oli taas kiva tulla kotiin! Tulomatka olikin sitten vähän pitempi ja tylsempi, mutta kotiin asti selvittiin..

Hyvä tietää

Ajattelin listata muutamia vinkkejä niille, jotka odottavat esikoistaan.

1.Älä vaadi itseltäsi liikoja! Ei tarvitse olla super mam.. Riittää kun olet riittävän hyvä vanhempi! Vastasyntyneen kanssa voit ihan hyvin vaikka vain makoilla ja imettää. Tämä siis ehkä toimii yhden lapsen kanssa, toisesta sitten ei olekaan kokemusta.. Kyllä ne kotihommat ehtii myöhemminkin.. Itse en ainakaan aluksi pystynyt muuhun keskittyä kun imetin, muutaman kuukauden kun sitä harjoiteltiin niin ruuanlaittokin onnistui toisella kädellä ;D.

2. Nuku aina kun pystyt! Just luin vauvakirjaa, missä kirjoitin meidän ensimmäisestä yöstä. Ei kuulemma ollut paha herätä 2h välein imettämään! Taisin olla vielä hormoonihuuruissa.. No mutta en kyllä muista olleeni jatkuvasti univeloissa, koska osasin nukkua myös päivällä.

3. Yks mitä silloin mietin, niin tee ruoka-annoksia itsellesi pakkaseen ennen vauvan syntymää tai salli itsellesi syödä valmisruokia! Oli ehkä rasittavinta tehdä joka pävä ruoka, kun kädet oli jatkuvasti sidottuna imettämiseen. Ehkä siksi juuri unohdin välillä syödä itse..

4. Jos rakastat matkustelua, niinkuin minä, matkusta vauvan kanssa ennen kiinteiden aloittamista! Näin jäkikäteen mietittynä, kyllä se olikin helppoa vielä silloin kun ei tarvinnut ruokia vetää mukana.. Muutenkin vauvan nukkuessa parin tunnin välein, ehti itsekin rentoutua ja kaupungilla oli mukava shoppailla kun tyyppi veteli sikeitä rattaissa!

5. Ota reissuun mukaan hoitoapua ;)

6. Hanki imetysliivit ja mieluiten myös -paita ajoissa, jos meinaat imettää. En tiedä mitä kuvittelin, kun meinasin olla hankkimatta niitä?! Ne vaan olivat yksinkertaisesti niin rumia, että luulin pärjääväni ilmankin :D

7. Jos vauvasi vaatii jatkuvaa läheisyyttä, osta kantoliina tai -reppu. Ehdit oikeasti tehdä kotitöitä, kun vauvasi tuhisee vasten rintakehääsi :)

8. Pyydä apua, jos olet väsynyt! Meillä osallistui myös isä niin hyvin vauvanhoitoon, että ulkopuolista apua emme juurikaan tarvinneet. Mutta isovanhemmat ovat kyllä niin innokkaita, että nykyään kyllä mielelläni vien silloin tällöin Nipsun sinne hoitoon :) Meillä on onni, että hoitoapua on saatavilla silloin kun sitä tarvitsee!

9. Luota siihen, että myös muut osaavat hoitaa vauvaasi! Itse kyllä luotin, mutta tunsin siitä huonoa omaatuntoa. Kuinka he jaksavat jatkuvasti kannella häntä ja herätä yöllä syöttämään? Mutta kyllähän minäkin heräilin monta kuukautta öisin, jaksanhan minäkin, kun on pakko..

10. Älä stressaa imettämisestä.. Ei se ole hyvän äitiyden mitta! Ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että annat lisämaitoa. Kyllä se vauva silläkin kasvaa. Itse päätin, että lisämaitoa vain hoidossa ollessa ja silloinkin yritin monena yönä lypsää maitoa valmiiksi. 10ml lirut pullon pohjalla meinasivat viedä järjen. Potra poika söi kaiken minkä sai, miten sitä maitoa olisi voinut tulla vielä säilytykseen saakka?!

11. Ota paljon kuvia ja mietuiten myös videoita.. Meillä niitä nimittäin on ja paljon! On ihanaa katsella niitä näin jälkeenpäin ja muistella menneitä :)

12. Hanki vertaistukea. Jos joku niin lapset yhdistävät teitä. Heidän avulla on helppo tutustua! Päivisin on mukavaa saada aikuista seuraa ja lapset viihtyvät keskenään hyvin. Nyt oikeasti huomaa, kuinka Niilo nauttii toisten lasten seurasta ja äiti saa hetken huilahtaa :)

13. Ja ennen kaikkea nauti äitiys- ja hoitovapaasta. Huomaat, että aika menee nopeammin kuin uskotkaan. Itsellä on enää kuukausi aikaa siihen, kun menen itse töihin ja meidän pikkuvauva hoitoon!!

Ihanan raskas vuosi

Enää kuukausi niin meidän vauvavuosi on ohitse.. Se herättää haikeutta, mutta samalla helpotusta. En olisi voinut uskoa, että vuosi voi todella mennä näinkin nopeasti. Pienen pieni vauvan tuoksuinen käärö on muuttumassa taaperoksi! Mennyt vuosi ei tunnu mielestäni liian raskaalta, etteikö tähän ryhtyisi vielä joskus uudelleen.. Jollain tapaa tuntuu, että olemme päässeet jopa suhteellisen helpolla, Niilo kun on ollut tyytyväinen vauva. Hänelle riitti hyvin se, että pidetään paljon sylissä ja imetetään.

Viime kuukausien aikana olen huomannut miten meidän arki on jollain tapaa helpottanut. Pojasta on tullut jo niin taitava monissa asioissa. Kiipeämisen sohvalle hän oppi pari viikkoa sitten, mutta nyt jo osaa tulla itse sieltä myös alas. Aiemmin kerroinkin, että syöminen ja juominen meillä onnistuu nykyään mainiosti! Automatkoilla meillä on saatu aiemmin kiukkukohtauksia, mutta kun siirryttiin kaukalosta turvaistuimeen, onnistuvat tunninkin matkat kohtalaisen hyvin ja varsinkin jos on naksupussi mukana! Vielä kun tyyppi oppisi puhumaan, niin ei tarvitsisi arvuutella mitä hän tarkoittaa. Meillä kun kaikki on vain "PAAPPA"! Ja aah, meillä nukutaan kokonaisia öitä!!

Ettei kaikki kuulostaisi niin ihanalta ja liian helpolta, niin kaikissa myös tässä ikävaiheessa on myös niitä huonoja puolia. Paikallaan makaava pikkuvauva on muuttunut ikiliikkujaksi! Nykyään en ehdi käydä edes vessassa niin ettei hän huomaisi ja olisi oven takana kitisemässä. Jos tulee liian hiljaista, on poika yleensä tekemässä jotain pahuuksia.. Kylälle mentäessä näkee jo heti ovelta vaaran paikat; kynttilät, lasiesineet, helposti avattavat kaapit, kotieläimet jne jne.. Pienen pullukka vauvan pystyin jättämään hetkeksi sänkyynsä katselemaan, ujo hymy kasvoillaan, soivaa mobilea, sillä aikaa kun kävin pikaisesti suihkussa tai meikkasin. Nykyään näen parhaaksi laittaa Nipsun ammeeseen leikkimään siksi ajaksi kun käyn suihkussa. Poika tarvitsee jatkuvaa huomiota, joskus vain makaaminen maassa hänen leikkiessään riittää. Toisaalta haluan antaa huomioni hänelle ja hänen tarpeisiinsa, koska kohta varmasti yhteinen aika on vähissä.

Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut ihana, enkä vaihtaisi päivääkään siitä pois. En varmasti olisi selvinnyt tästä selväjärkisenä ilman maailmanparasta tukiverkkoani <3 Elämä on muuttunut, mutta hyvällä tavalla. Meitä on kahden sijasta nykyisin kolme, olemme perhe!

Kaunis, pieni ihminen

sä olet, ainutlaatuinen.

Nam nam ruokaa!

Jos meillä jokin luistaa hyvin niin ainakin syöminen :) Kyllähän niitä syömislakkoja välillä tulee, mutta kaiken kaikkiaan poikaan uppoo ruoka kun ruoka! Suurimman osan ruuista teen itse, mutta kyläillessä on helppoa sujauttaa laukkuun purkkiruoka eikä tarvitse heti etsiä lähintä jääkaappia. Pakkaseen olen tehnyt valmiiksi pieniä annoksia jääpalamuotteihin, joista on helppo koota monipuolinen ruoka. Nykyään lemppareita ovat mössöt sisältäen bataattia ja makarooni-jauhalihasekoitukset. Enää en juurikaan käytä sauvasekoitinta, koska karkea ruoka tässä vaiheessa on hyväksi suun motoriikan kehittymisessä, joten haarukalla muusaaminen riittää. Välillä pienet ruokapalaset ovat Niilon mielestä pakko vielä tarkastaa eli ottaa pois ja laittaa suuhun takaisin omin sormin. Sormiruokailua meillä harrastetaan lähinnä varsinaisen ruokailun jälkeen ja meidän ruokailun ajan. Kurkku ja porkkana ovat omin käsin syötynä herkkuja!

Ensimmäsiä alkupaloja Nipsu alkoi saada 5kk iässä. Olin aivan innoissani, kun vihdoinkin sain meidän päivään uuden rutiinin. Tein täpinöissäni pakkaseen jo muutamaa viikkoa ennen soseannoksia odottamaan tuota päivää. Alussa annokset olivat ehkä puolet tuosta pienestä jääpalamuotin koosta, mutta yllättävän hyvin kuitenkin poika sai ne alas :) Noin puoli vuotiaana ruokaa meni jo sen verran reippaasti, että lisäsin toisen aterian päivään ja ne rytmittivätkin meidän päivää hyvin. Ainut, että nykyisin aina kun johonkin lähdet täytyy vetää mukanaan ruuat ja miettiä missä saan lämmitettyä annokset!

Nokkamuki meillä on ollut käytössä muutaman kuukauden ajan ja alkukankeuksien jälkeen se sujuu hyvin. Juominen alkoi sujua, kun ostettiin Ainu mam-tuttipulloon pehmeä juomanokka, josta Niilo hoksasi

nokan idean! Nykyään käy kaikki nokkamukit.

Ehkä puuro ei sormiruuaksi sovi ;) tai Niilon mielestä ehkä, mutta äiti oli vähän erimieltä.. Pian Nipsu saa omaan käteen lusikan ja toivottavasti syöminen sujuu sitten vähän siistimmin, dream on :)

Maissunaksut ovat meillä herkkua, vaikka ne ovat mielestäni kuivia, mauttomia ja katoavat suuhun! 

Mutta pian meillä pakataan jääpalamuotit laatikkoon ja siirrytään samojen patojen ääreen meidän kanssa. Ollaan välillä laiskoja tekemään meille joka päivä ruokaa, mutta kohta pitääkin tulla tavaksi tehdä päivättäin lämmin ruoka mitä me kaikki syödään! Uskon kyllä, että välillä teen vähän isomman annoksen ja laitan osaa pakkaseen, josta voi laiskoina päivinä lämmittää.. Niin ja täytyy myös opetella vähänsuolaiseen ruokaan ;), toisaalta olen muutenkin huono laittamaan suolaa tarpeeksi.

Päivän ateria:

Aamupala: Puuro +korviketta. Puuroon loraus tavallista maitoa. 

Lounas: Bataatti-porkkana-herne-maissi-kanaseos (olipas muuten monipuolinen ja erikoinen yhdistelmä :D)+korviketta

Jälkkäri: Kurkun pala, muutama naksu ja mangosose

Päivällinen: Makaroni-jauhelihasose +korviketta. Rusinoita.

Välipala: Banaanijugurttisose, ruisleivän pala, jälleen kurkkua.

Iltapala: Puuro +vesi. Pullosta korviketta ennen nukkumaan menoa.

Kattila ja vuoka
täältä tulee ruoka,
lusikkaaan kun tartun,
suureksi mä vartun.
Leivän syön, maidon juon,
ruokarauhan muille suon!

Satukirjat

Meillä on pikkusiskoni kanssa 9vuotta ikäeroa ja muistan kun luin hänelle pienenä paljon kirjoja. Nyt ajatelin, että kun Niilo kasvaa otetaan rutiiniksi iltaisin ennen nukkumaan menoa lukea satu. Vielä hän ei oikein jaksa keskittyä. Tällä hetkellä käytössä olevat kirjat ovat katsele ja kuuntele- kirjoja, joissa ei paljon lukemista ole. Mutta Niilon mielestä kirjoista tulevat äänet ovat hassuja :) Joka kerta ne jaksaa naurattaa. Suosikkina ovat myös kurkistus-kirjat.

Olen laiska käymään kirjakaupoissa, joten liityin Vau-kirjakerhoon. Sieltä tulee ikäkauteen sopivia kirjoja ja sieltä olemme saaneet noita katsele ja kuuntele- kirjoja. Onneksi liittyminen ei kuitenkaan tarkoita, että niitä tarvitsisi joka kerta ostaa. Kirjautumalla heidän sivuille, pystyy katsella tulevia kirjapaketteja ja tarvittaessa perua jos ei valikoima miellytä.

Olen myös löytänyt mun ja siskojeni vanhoja kirjoja, jotka osa ovat jostain 80-luvulta.

Edelleen muistan joitain satuja erittäin hyvin, ehkä luettu muutaman kerran ;)

Lukeminen ja kaikki puhe tukevat vauvan puheen kehitystä, vaikka hän ei kaikkia ymmärtäisikään.

Mitäs punkin konttiin?

Tänä jouluna ostamme lahjat vain meidän poitsulle ja kummitettaville :) Ja ollaan päätetty, että tulevaisuudessakin Niilo saa yhden vähän paremman lahjan ja muutaman pienemmän paketin. Mun mielestä ei mitään krääsää tarvi laittaa paketteihin! Jouluna on tärkeintä yhdessä oleminen ja syöminen ;D. Ja vielä, kun Niilo on vielä niin pieni, että ei oikein vielä ymmärrä lahjojen päälle. Kaikista kivointa taitaa olla pakettien repiminen :)

Osa ollaan jo hankittu ja osa on työn alla!

 Bagheran potkuauto on ollut mun mielessä jo viime vuodesta saakka. Mun mielestä se on vaan niin hieno, ehkä myös lapsi siitä tykkää :D Lueskelin netistä, että kyseiset potkuautot ovat olleet kyllä kovasssa käytössä heillä joilla se on. Auto on peltiä, joten varmaan kestää myös hyvin kovakouraisessa käsittelyssä! Ja kun sillä aletaan törmäilemään päin seiniä, voidaan se viedä ulos, jos raaskitaan. Tein löydön myös kirjatelineestä. Kirjat ovat jo omasta takaa, mutta ehkä pukki voisi tuoda satukirjoja, missä on paljon kuvia, meille lisää, vink;) Sisustus Amaliassa on aina välillä kivoja aleja, joista löysin salkun, joka voi toimia esim. eväs- tai säilytyslaukkuna. Tykkäämällä facessa Amalian sivuista, saa tietoa heti noista alennuksista!

Tarkoituksena olisi jostain hankkia legojen säilytyslaatikko. Mistä saisi halvalla? Meillä on jonkin verran legoja, mitkä mun mielestä ovat hyvä sijoitus, koska kestävät ja niillä leikitään varmasti vielä pitkään. Nyt niitä lähinnä levitetään ympäri kämppää, hajotetaan kaikki äidin mahtavan hienot tekeleet ja nyt on opittu niitä myös heittelemään!! Laatikko tarvisi myös täytettä, vink ;) Puiset Brion perässä vedettävät lelut ovat myös mun mielestä kivoja ja tulevat käyttöön kun poika lähtee kävelemään. Joitain vaatteita olen myös ostanut, mutta ne on otettu käyttöön heti tai odottaa jo kaapissa myöhempää käyttöä varten. Ehkä ensi vuonna hankin Niilolle Ikean keittiön, miksei nykypäivänä poikakin voisi leikkiä kotileikkejä? :)

Ihanaa kun tulee joulu, vielä kun saataisiin lunta!

Isä

Tänään on se päivä, jota vietetään isien kunniaksi ja muistoksi <3 Meillä tämä on ensimmäinen isänpäivä! Tänään vietetään perheen kesken aikaa ja käydään katsomassa myös meidän omia isiä.

                     Äiti leipoo ja Niilo järjestää meidän kaappeja uuteen uskoon!

Kaaoksesta huolimatta saatiin aikaan ihan hyviä muffinsseja :P Teimme myös aamupalan, päivällä lounaaksi itse tehtyjä lohkoperunoita ja kanafilettä :)

Niilo pääsi jo tänä vuonna korttien tekoon perhekahvilassa. Tehtiin oman isin lisäksi kortit paapoille! Ei ollut kyllä ihan helppoa hommaa yrittää pitää kättä pakoillaan niin kauan että saadaan sormivärit levitettyä kämmenelle ja saada kelpo jälki korttiin :)

Kaikkihan sen jo ties: meidän isä on supermies.
Onnea isänpäivänä maailman parhaalle isälle!

Virkkaustöitä

Sain päätökseen tyynynpäällisen, jota olen värkännyt koristamaan Niilon sänkyä. Nuo reunapehmusteetkin on ollut tarkoitus päällystää uudelleen, mutta se taitaa nyt jäädä tekemättä, koska niitä ei kohta enää tarvitse.

Uusi päiväpeittokin on ollut tekeillä jo jonkin aikaa :D. Aloitin sen tekemisen raskausaikana ja tarkoitus oli tehdä iso torkkupeitto. Isoäidinneliöt ovat olleet hyvässä jemmassa arkkupöydän laatikossa jo jonkin aikaa. Nyt kun vihdoinkin sen kaivoin esiin tajusin, että en viitsisi pojalle kuitenkaan ihan vaaleanpunaista peittoa tehdä (en edes tiedä mitä ajattelin kun värejä mietin, koska muistaakseni tiesin jo vauvan sukupuolen)! Peitosta oli tarkoitus tehdä 3-värinen, vaalenpunaisen lisäksi myös vihreää ja valkoista. Irrotin palat toisistaan (johon muuten on mennyt myös kiitettävästi aikaa) ja otin käyttöön vain virheä-valkoiset. Laiskuus iski ja päätin tehdä peitosta vain pinniksen päiväpeiton, muuten paloja olisi pitänyt tehdä vielä liian paljon! 

Paloja pitää siis tehdä vielä kymmenkunta lisää, mutta ehkä vielä joskus saan sen valmiiksi :D Muutenkin olen innokkaana aina aloittamassa uusia ideoita, mutta jotkut jäävät vain ajatuksen tasolle ja joitain saatan jopa aloittaakin :)

Olen aloittanut myös kaikessa tohinassa eteisen uudistamisen. Olen maalannut ja hankkinut uusia tauluja, sekin työmaa tuolla vielä odottaa. Ehkä saan virtaa viikonlopun aikana :)

Nyt menen murusen kanssa touhuamaan :)

Matkakuumetta

Ei muuten auta yhtään mun matkakuumetta katsella vanhoja kuvia menneiltä matkoilta... Viime reissusta tuntuu olevan jo ikuisuus ja niinhän siitä onkin, puoli vuotta. Harmi kun näin hoitovapaalla ei pysty säästää seuraavaan matkaan :( Eli tällä hetkellä ei ole mitään mitä odottaa, muutakun joulua :) Lähinnä kaipaan Thaimaahan, jossa olemme viimeksi olleet vuonna 2010.

Toki mietityttää lähteä kauas tai lähinnä pitkälle lentomatkalle pieni lapsi mukana.. Ehkä kohta 1-vuotiaan kanssa se ei ehkä ole kaikista yksinkertaista! Viime lentomatka meni kyllä suht.ok, mutta parit muutaman tunnin lennot ovat vähän eriasia kun 12h!! Ja miten selittää lapselle joka ei vielä todennäköisesti sitten vielä edes puhuisi, mitä tarkoittaa jet lag?! Hyvä kun itse pystyy vaihtamaan unirytmiä. Toki en halua lapsen olla esteenä matkustelulle, mutta raskasta se tässä ikävaiheessa olisi.. Katsotaan sitten 2014 uudelleen kaukolomia :) Ja ilman pikku-Niiloahan me ei niin kauaksi aikaa pois lähdetä :)

Rakastan lämpöä, etelän tuoksua, hiekkarantoja, merivettä.. Voiiih, miten jaksan odottaa :) Ei mulla sitten muuta :D

Halloween

Tänään meillä on ollut mukava päivä MLL:n perhekahvilan Halloween pippaloissa :) Me oltiin Niilon kanssa merirosvoja. Epäilin ettei herra anna huvin olla päässä, mutta ihmeen hyvin antoi olla. Muutaman kerran löytyi mytystä jossain nurkassa!

Niilon ollessa muutaman kuukauden ikäinen ollaan ahkerasti alanneet käymään perhekahvilassa. Viikko alkaa mukavasti kahvilassa, lapset häärää ja äidit vaihtaa kuulumisia :) Ollaan saatu lisää uusia tuttavuuksia. Niilo viihtyy muiden lasten kanssa ja pari tuntia menee hurauksessa! Meillä on siellä myös paljon erilaista ohjelmaa..

Tällä kertaa me askarreltiin kortteja, herkuteltiin ja isommat lapset saivat kasvomaalauksia. Paljon oli lapsia ja siitä syystä myös hälinää ja vilskettä :) Kyllä piti iltapäivällä molempien ottaa nokoset :)

Pallomaha

Vaikka ei niin iso ollutkaan, niin pallo kuitenkin :) Ja ihana sellainen! Odotin innolla koska se maha alkaisi kasvaa, että voisi ottaa kuvia missä se edes vähän näkyisi ja käyttää tiukkoja paitoja, jota korostaisi masua entisestään :D Pitkäänhän se näytti lähinnä siltä, että olin vetäissyt kunnon ähky mätöt!

Yksi asiakkaani, vanhempi rouvas henkilö tokaisikin, että eihän tuolla nyt vauvaa voi olla, kun noin pieni vatsa?! Nooh, sehän kommentti ei kyllä helpottanut epävarmaa oloani siitä onko kaikki hyvin, kasvaako vauva normaalisti yms yms.. Mutta näytimpäs niille epäilijöille, että ihan itse punnersin reilun 4kiloisen tyypin tähän maailmaan! Että poika oli sen verran hyvässä jemmassa jossain siellä selkärangan ja navan välissä, että eipä paljon huomannut. Niin ja nyt jälkikäteen ajateltuna, olihan siitä pienestä masusta hyötyä sen verran, että eipä se jättänyt myöskään mitään jälkiä.

Osallistuin tällä kuvalla Iltalehden Vuoden vauvamasu-kisaan. Pääsinkin 30 parhaan joukkoon, mutta ei kuitenkaan finaaliin saakka. Raskausviikkoja tässä 32. Raskausaika meni kyllä yllättävän kivuttomasti. Lukuunottamatta lonkkasärkyjä viimeisillä viikoilla! Kävin vielä muutamaa päivää ennen synnytystä reippaalla kävelylenkilläkin, ihan sen toivossa että jotain tapahtuisi, mieluiten ennen joulua..

Nämä ovatkin jo viimeisiä kuvia vatsan kanssa.. Olin niin ylpeä pallomahastani! Kyllä tuota masua on välillä kova ikävä ja ne potkut <3 Pystyin silloin itse fyysisesti suojella vauvaa kaikelta, toisin kun nyt, välillä tuntuu että katselisi pikakelauksella sitä menoa, vähän väliä ollaan vetelemässä jotain alas pöydiltä tai laatikoista. Kuhmuja tulee ja niihin on nyt vain totuttava. Sitä, kun ei omista pehmustettua taloa.

 Tälläinen pieni tonttupoika sieltä syntyi ja valitsi itse syntymäpäivänsä, nimittäin jouluaaton, vaikka oltiin häntä jo viikon odoteltu :) Meillä oli hieman erilainen joulu! Siellä me kuunneltiin joulumusiikkia ja syötiin synnytyssalissa jouluruoka; vetistä perunamuusia ja kuivaa kinkkua, tai siltä se ainakin maistui sillä hetkellä :D Pientä uunituoretta kääröä olisi voinut katsella ja ihmetellä vaikka kuinka kauan, ei sitä ruoka silloin maistunut!

Tänä vuonna meillä vietetäänkin joulua viime vuodenkin edestä.