Nyt tietää taas miksi käydä töissä

Nettishoppailu on nykyään niin paljon helpompaa. Sitä voi tehdä omassa rauhassa ja mihin vuorokauden aikaan tahansa :) No me nyt kuitenkin käytiin pikaisesti 1h kiertämässä 5 liikettä ja saatiin melkein kaikki mitä oltiin lähdetty etsimäänkin. Nykyään ei tunnu olevan aikaa tai kiinnostusta lähteä pyörimään kauppoihin ja varsinkaan meidän pikkumiestä se ei voisi vähempää kiinnostaa..miehet..

Omat vaatteet ostan yleensä netin välityksellä, mutta lastenvaatteiden koot saattavat vaihdella paljonkin riippuen merkistä. Mutta sain mä vihdoinkin omat Cortonat, oih haaveilen ruskeiden lisäksi vaaleanpunaisista :) Ehkä sitten keväällä..

Papupata 1v8kk

Puhetta on aina riittänyt, mutta nyt sanoista saa jo selvää! Aika huippua, että nyt on yhteinen kieli, jolla pystymme kommunikoida. Jatkuvasti Niilo matkii sanoja mitä kuulee ja kieli kehittyy viikottain. Tuntuu välillä hassulta, että pienestä vauvasta on oikeasti kehittymässä ihminen joka osaa sanoa sanottavansa minkä muutkin ymmärtävät.

Pojasta tulee sellainenkin papupata, jolta varmasti tulee kuulemaan hyviä letkautuksia. Nytkin eräänä aamuna takkutukkainen poika tuli unenpöpperössä huoneestaan ja huusi ovelta ÄITII MOI! Kerrassaan piristävä herätys. Kaksisanaisia lauseita on vähitellen tullut lisää. Tänään hän yllätti tosissaan, kun laski "ykkis, kakkis, koome, neejä, viisi, kuusi" !!

Meillä on taas riittänyt vilinää ja vilskettä. Tulevana kuukautena Niilon hoitopäivät muuttuvat täyteen kuukauteen ja samoin minunkin työpäivät. Viikot töissä tuntuvat välillä hyvinkin pitkiltä, illassa ei ole kun muutama tunti yhteistä aikaa ja viikonloput lusitaan liian nopeasti. Ainainen ongelma varmasti kaikille työssäkäyville. Ihanaa kuitenkin, kun hoitoon jäädään mielellään ja hoitolapsia on tällä hetkellä vain 2 muuta poikaa. 

Meillä on ollut aika ihana kesä ja nyt ollaan menossa kovaa vauhtia kohti syksyä. Normaali arki on alkanut, mikä toisaalta on 6viikon pätkittäisten lomaviikkojen jälkeen jopa ihan ok, vaikka toisaalta meillähän pidetään kiinni päivärytmistä kiinni oli sitten arki tai loma. Toki kesän jälkeen nukkumaanmeno on venynyt lähemmäs yhdeksää, mutta aamuisin puolestaan nukutaan siihen saakka kun kello herättää. Ennen saatettiin herätä jo klo 6! Oma sänky tuntuu Niilosta jo kivalta (vaikkakin juuri äsken sinne mentiin itkien) ja nukkumaan jäädään yksikseen (!!) parin pistäytymiskerran jälkeen. Miehen vuokrasopimus Hyvinkäälle on nyt loppunut, joten siellä ei tarvitse enää jatkuvasti hypätä, aika ihanaa meistä kaikista. Tietty koulupäivät viikonloppuisin alkoivat taas, mutta arki-illatkin tuntuvat varmasti luksukselta kun ei tarvitse yksin pyörittää meidän arkea.

Kaiken arjen keskellä me odotamme kovasti tulevaa Thaimaan matkaa ;) jea!!!

Eläinten vanhainkoti

Käytiin ihmettelemässä kotieläimiä Wanhalla markilla, mihin eläimet ovat tulleet viettämään eläkepäiviään. Tänä kesänä se oli Niilon juttu, kaikkia eläimiä ihmetellään ja matkitaan. Omasta kissastakin Niilo tykkää vähän jopa liian kovakouraisesti.. 

Vapaaehtoisvoimin toimiva paikka on toiminut jo vuodesta 1999. Eläimet ovat vapaana, joten niitä pääsee katsomaan hyvinkin läheltä ja eläimet vaikuttavat nauttivan olostaan. Ihme, kun Niilo ei kuitenkaan kovin lähelle uskaltanut mennä. Ankkojen pulikointialtaassa kävi kuitenkin liottamassa jo kädet... Vanhankoti suljetaan yleisöltä jo elokuun puolessa välissä, joten onneksi ehdittiin vielä käydä!

Ihanaa syksyn odotusta <3

Kylä tapahtumia

Myös täällä maalla on ollut hulinaa viikonloppuna. Naapuri kunnassa järjestettiin 20. kerran 1700-luvun markkinat, jossa aidosti on menneen ajan tunnelmaa. Vanhan kirkon kupeeseen pystytetyt kojut ovat pullollaan käsitöitä ja sieltä löytää uniikkeja koruja, vaatteita jne. Ja vaikkei mitään löytöjä ostaisikaan ovat markkinat jo itsessään nähtävyys. 

Ihan pistää kiukuttamaan, kun en ottanut markkinoilta enempää kuvia.

Markkinoiden lisäksi meidän kylässä järjestettiin ensimmäistä kertaa kaksi päiväinen kyläkirppis. Kahden kujan asukkaat olivat tuoneet pihoilleen tavaraa myytäväksi, minkä lisäksi leikkikentällä olivat loput myyjät eli myös me! Tapahtuma sinänsä oli onnistunut, säidenkin puolesta, mutta ehkä monet tapahtumat samaan aikaan verottivat ostajia.. Meillä oli kaikinpuolin mukava päivä, vaikkei rikastumaan päästykään.

Loput kamat heivaankin sitten itsepalvelukirppikselle myytäväksi! Tarvin lisää tilaa vaatekaappiin.

Junassa on tunnelmaa

Ollaan taas tämä viikko osakseen vietetty aikaa Hyvinkäällä tai oikeastaan suhittu edes takas Hyvinkään ja Helsingin väliä paikallisjunalla. Ensin meinasin skipata tällä kertaa koko reissun, mutta sain kaveriksi siskokaartini, joten tiedossa oli muutakin kuin puistossa notkumista! 

Auto- ja junamatkat menevät nykyään jo sutjakasti herran osalta, kun vain ajoittaa matkat unien aikaan niin että ainakin tunti on takapenkillä hiljaista.. Ja junamatkat IC:llä on ihan huippua kun yläkerrassa saa juosta ja leikkiä mielinmäärin, näin päiväunet ovat takuu varmat, lapsen ja äidin osalta.

Tällä kertaa shoppailun lisäksi (mikä on muuten erittäin uuvuttavaa lapsen kanssa Helsingin ytimessä, kesä helteellä) käytiin lepuuttelemassa jalkoja Kaisaniemenpuistossa, joka on kätevästi aivan keskustassa. 

 

Syötiin Vapianossa, mikä oli uusi kokemus meille. Mennessä ravintolaan saimme omat korttimme, johon ladattiin ruokavalintamme. Ruoka tulee itse tilata tiskiltä ja samalla voi seurata oman annoksen tekoa. Lähtiessämme maksoimme kortille kertyneet maksut kassalle. Jos menette nälkäisinä ravintolaan ottakaa mennessänne tiskiltä heti ruokalista mukaan ettei tiskillä tarvitse sekoilla, vinkvink ;) Ja ehkä mieluiten ei huutavassa nälässä kannata ainakaan lounasaikaa mennä, jonoa saattaa nimittäin kertyä ja joudut odottomaan jonkin aikaa. Mutta ruoka oli myös jonottamisen arvoista!

Löydettiin söpön kodikas pubi.

Tämä pikkumies olikin tämän reissun reippain matkustaja. Meillä muilla tais välillä olla pinna kireällä väsymyksestä. Liekö sitten muutaman tunnin yöunilla osuutta asiaan ;) Metsästettiinhän me laukkuakin Hyvinkää-Riihimäki välillä parin tunnin ajan yöllä, kun laukku päätti yllättäen (:D) matkustaa vielä Lahteen ja mihin lie muualle.. 

Mutta nyt kaikki ovat onnellisesti kotona, myös laukku.

Makuelämyksiä

Ennen syötiin vain töissä lounas, mutta nykyään sitä tarjoaa lapselle 2 kunnon lämmintä ruokaa päivässä. Täytyy sanoa ettei kovin helppoa ole aluksi ollut kokata väsyneenä työpäivän jälkeen, mutta nyt siihen on jo tottunut. Ja oon sen verran säästänyt joltain päiviltä aikaa, että teen isomman satsin ja pakastan loput sopiviin annoksiin, jotka saa vain lykätä mikroon. Tekemäni kiertävä ruokalista arjen helpotukseksi ei ole enää toiminut. Yksinkertaisesti kokkaan sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli tai mitä kaapista ylipäätään löytyy, mutta joitain reseptejä olen edelleen käyttänyt. 

Pitäisi vain kokeilla välillä erilaisempia ruokia, kun yleensä kokkaan jotain helppoa ja nopeaa ilman reseptejä. Kovin erikoista ei viitsi edes kokeilla, koska meidän poitsu on yleensä kranttu niiden suhteen. Toki lapsikin tottuu erilaisiin makuihin, kun maistaa n. 15 kertaa. Aiemmin kurkutkin poimittiin pois, mutta ilman kuorta menee mukisematta! 

Mutta viime viikonloppuna me aikuiset saatiin jotain ihan muuta kuin kotiruokaa. Nimittäin ihan hervottomia Italialaisia makuelämyksiä! Ystävä pariskuntamme ovat kokkeja ja ne ihanat järjestivät meille Meno-paluun Italiaan yhdessä illassa, jossa syötiin pitkän kaavan mukaan. Menu sisälsi 5 ruokalajia. Kuvat puhukuun puolestaan, slurps.

 

Alkupaloina Mansikkabelliini ja Piccolo pizza, sitruunalla kypsytettyä nieriää, Pesto Rossoa ja Aiolia

Salaattina, Kana-caesarpanzanella. 

Alkuruoka, Kanttarellirisotto

Pääruokana, Mozzarellalla ja aurinkokuivatulla tomaatilla täytettyä possun sisäfilettä, paistettuja salviaperunoita, Buerre Blanc ja kauden kasviksia.

Jälkkärinä, Appelsiinipannacotta ja marinoituja marjoja

Lopuksi vielä suklaamacarons ja manteli-valkosuklaabiscottia

Tänään sitten töissä sain lounaalla karjalanpiirakoita ja salaattia, jonkinlainen pudotus makuelämyksen suhteen mutta lähti nälkä, hetkeksi.

Kuvat Erikan ottamia.

Hupsista keikkaa!

En tokikaan ole unohtanut tämän olemassaoloa, mutta olen vain ollut erittäin kiireinen ;) Arvatkaapas miten hyvää teki mutsille viettää ystävien kanssa viime viikonloppu Turussa! Oih koko viikko meni tärinässä töissä odottaen roadtrippiä ihan vain naisten kesken. Ja viikko meni myös siitä palautuessa.. Tiedä sitten johtuuko kolmen päivän krapula(kaamee väsy) iästä vai? Mutta oli kyllä myös sen arvoista.

Kesäisin melkeimpä mikä vaan Suomen kaupunki on kaunis, mutta erityisesti Turku ja siksi valitsimme valloituksen kohteeksemme juuri sen. Ihanat ravintolat ja jokilaivat <3 Vuokrasimme ihan Turun keskustasta vuokrakämpän, joka tuli reilusti halvemmaksi kuin hotelli ja me saatiin olla sentäs kaikki samoissa tiloissa, jossa oli makkarien lisäksi tilava olohuone parvekkeineen ja keittiö.

Kelit oli just kohdillaan, aurinko paistoi, Suomen kesä parhaimmillaan. Kyllä me shoppailtiinkin ja uusia kenkiä meillä tais olla yhteensä 18kpl, ei huono ;)

Niilosta en ole ollutkaan erossa vielä kokonaista 3 päivää. Ja vaikka sunnuntaina olikin jo ikävä kotiin, oli mahtavaa olla reissussa välillä ilman lastakin. Ei tarvinnut suunnitella päivää lapsen rytmin mukaan, sai ryömiä sänkyyn silloin kun itseä huvitti ja syödä silloin kun itsellä oli nälkä.

Nämä tyttöjen reissut ovatkin tulleet meille joka kesäiseksi tavaksi, mihkähän ensi vuonna :)

Kuvat ystäväni Erikan ottamia

Töihin lompsis

3 viikon lomani on nyt loppu, mutta toivon että seuraavat 3 viikkoa menee yhtä nopeasti, koska meillä on nimittäin sitten uudelleen loma!! Tänä vuonna saankin lomailla normaalista poiketen oikein urakalla äitiysloman aikana kertyneiden lomapäivien takia, eikä yhtään haittaa! Poitsu saakin olla ensi viikon vielä kotona iskän kanssa, joten riittää kun saan itseni potkittua ylös aamulla.

Ja ollaanhan me lomalla ehdittykin vaikka mitä, viime viikolla käytiin retkellä Ähtärin eläinpuistossa. Ajattelin, ettei 1,5-vuotiasta saa vielä paikasta innostumaan, mutta kappas hän oli aivan tärinässä eläimestä kuin eläimestä. Uiva saukko sai aikaan kiljumista ja paljon puhetta siansaksalla.

Reitti oli 3km pitkä eli aika pitkä vähän isommillekin lapsille. Ja varsinkin mulle, jolla oli huonoimmat kävelykengät ikinä! Monet olivatkin vuokranneet vedettävän kärryn, jossa lapset istuivat. Onneksi puolessa välissä matkaa oli kesäkahvila ja jäätelön voimalla jatkettiin loppumatka. Grillausaluekin tuolla olisi ollut, mutta meillä oli jo mahat täynnä keittoa.

Muistelin, että karhu on paikan kohokohta, joka tietty on reitin loppusuoralla. Harmiksemme he vain makoilivat vähän piilossa, joten se siitä sitten. 

Siellä niitä eläimiä on taustalla. Osa oli niin kaukana, että tuskimpa niitä erotatte, mutta kunhan kuvista välittyy että meillä oli oikein mukava päivä :)

Jenkki-laukku ostoksia

Oltiin 16 kesäisiä teinejä. Ystävästäni tuli äiti ja musta pienen tyttölapsen kummitäti. Nyt tuo tyttö on jo 10-vuotias!! Ihmeteltiin tänään ystäväni kanssa miten aika onkaan mennyt näin nopeasti ja mekin jopa vanhetaan. Vaikkakin nyt olen mielestäni parhaassa iässä ja tähän ikään voidaan pidättää.

Mietin mitä 10-vuotiaalle neidille voisi ostaa lahjaksi. Lelut eivät ole enää kova sana ja vaatteita olen ostanut monena vuonna, vaikkakin hän rakastaa niitä. Itselleni olin ostamassa aitoa suomalaista Jenkki-laukkua ja samassa tuli mieleeni että myös hän tykkäisi varmasti omasta laukustaan, pienemmänssä koossa vain kuin omani.

On ilo olla kummitäti <3 ja Ps. Hän tykkäsi laukusta!

Aarteen metsästys part II

Siitä asti kun ostin pinnasängyn päätin että seuraava sänky on antiikkinen, jossa olisi jo ajan patinaa pinnassa. Jotenkin ne on niin uniikkeja verrattuna uusiin ja kiiltäviin. 7 kuukautta metsästin kuumeisesti aarretta ja voitteko kuvitella että tuo viimeinen kuva sängystä on melkeimpä just samanlainen sänky mikä meillä on nyt!! Eli todellakin löysin just sellaisen sängyn mistä olen haaveillutkin ja vieläpä aika läheltä. Kannatti googlettaa. Melkeimpä jo olin kallistumassa siihen upo uuteen sänkyyn, koska epätoivo iski. Sängyn piti alunperin olla puunvärinen, mutta nyt kun mietin tumma massiivinen sänky olisi pieneen huoneeseen liian tukkoinen.

Sänky oli siis valmiiksi valkoinen ja sopivasti vähän kulunut. Haastavan leveyden vuoksi patja oli pakko teettää. 85cm patja jää päätypuolesta pari senttiä liian kapeaksi, mutta koska teetin myös petarin niin se menee sopivasti vähän yli. Laitaahan sänkyyn ei jäänyt enää ollenkaan, joten siihen on nyt aluksi kehitettävä jonkilainen laita, ettei poukkouleva lapsi tipahda yön aikana. Lisäksi ostin samaan syssyyn pari jatkopalaa, että kun pieni mies venähtää kouluikään mennessä ei sänky jää silloinkaan pieneksi. Sängyn nimittäin saa 170cm pitkäksi, mutta voi olla ettei silloin enää kelpaa äidin valitsema hieno krumeluuni sänky!

Vieläpä sänky odottaa pientä nukkujaa, mutta ehkäpä jonain päivä. Tarkoitus olisi siis kasata pinnasänky lähipäivinä. Onkohan 1,5v valmis siihen? Eikä siis kiire periaatteessa ole vieläkään, mutta kun herra nukkuu edelleen meidän makuuhuoneessa tiukasti kiinni meidän sängyssä ja sen aika olisi pikku hiljaa ohitse. Mitä myöhemmin sen vaikeampaa, näin mulle ovat viisaammat äidit sanoneet.. Ja siis kerta rysäyksessä ehkä molemmat omahuone ja uusi sänky. Vai mitä?