Arjen helpotukseksi

Mun on ollut pakko miettiä ennakkoon, miten saataisiin meidän kotoarki sujumaan mahdollisimman helposti ja vähällä stressillä, kun aloitan ylihuomenna työt. Tein meille n.3viikon ruokareseptit valmiiksi kansioon. Olen muutenkin laiska käymään kaupassa ja huono suunnittelemaan kauppalistoja valmiiksi, joten pääsen paljon helpommalla kun katson vain kansiosta reseptin ja teen sen mukaan ruokaostokset. Ja jos edelleen olen saamaton kokkausten suhteen, aloitan 3viikon kuluttua listan alusta :) kätevää. Miksihän en ole aiemmin tätä tehnyt!

Bongasin seuraavista kirjoista hyviä reseptejä koko perheelle, joitain vähän soveltaen. Listaan laitoin myös ihan omia kokkausreseptejä, mistä Nipsu tykkää.
Vauvan ja taaperon keittokirjasta löytyy (niinkuin nimestä voi jo päätellä) hyviä ja helppoja reseptejä myös vauvoille. Samoin Luomuruokaa lapselle kirjasta (on muuten ilmestynyt 2012 eli tosi uusi). Parempaa ruokaa lapsille- kirjassa olikin sitten reseptejä vähän suuremmille lapsille, mutta myös sieltä löysin ihan maukkaita aterioita.

Ja koska me voidaan jo kokolailla syödä kaikki samaa ruokaa, niin on se vielä helpompaa ja tulee itsekin syötyä joka päivä kunnon ruoka. Tietysti aivan kaikkeahan ei Nipsu vielä kelpuuta, mutta vähitellen. Kokeilin yksi päivä tehdä Aasialaista nuudelipannua, mutta olis pitänyt jo nimestä tietää että se ruoka ei meillä vielä aivan toimi, koostumukseltaan ja mössöksi en sitä viitsinyt laittaa.

 

Siitähän ei seurannut, kun sotkua! Ja jos meidän lapsi olisi pelkästään sormiruokailija, olisi hän jatkuvassa nälässä. Ruuat löytyvät nimittäin pääasiassa pöydän alta. Lopulta otin tofut sivuun ja sekoitin ne porkkanalaatikkoon. Lämpimät ruuat siis syötän itse, mutta välipalat poika syö itse kädestä pupeltaen. Ehtiihän sitä..

Toissa päivänä teimme karjalanpaistia ja paisti muhi uunissa lähemmäs 3tuntia. Ruoka oli lähinnä meille, mutta otin lihanpaloja ja muusasin niitä pienemmiksi bataattimuusin sekaan Niilolle. Lihat olivat saaneet liemestä makua, joten eivät kovin mauttomia olleet. Kyllä kelpas :)

Ja eilen tein jauhelihakeiton, meidän annokseen lisäsin myöhemmin vähän suolaa. Mausteita kuitenkin käytän Niilonkin ruuissa! Meille mausteissa käytössä mm. mustapippuri, curry, tinjami ja korianteri. Keitot ovat muuten siinä mielessä hyviä, koska ruoka ei ole lapselle liian paksua liemen ansiosta ja se on helppo muusata. Tein sen verran suuren satsin, että osan laitoin pakasterasioihin valmiiksi annoksiksi.

3 viikon listaan sisältyy 13 ruokareseptiä:

1. Perunat ja jauhelihakastike (Parempaa ruokaa lapsille)

2. Pasta ja lihapullat (Parempaa ruokaa lapsille)

3. Makaronilaatikko (Parempaa ruokaa lapsille)

4. Munakas (Vauvan ja taaperon keittokirja)

5. Intialainen linssimuhennos (Vauvan ja taaperon keittokirja)

6. Kanacurry (Vauvan ja taaperon keittokirja)

7. Porsaanlihaa (Vauvan ja taaperon keittokirja)

8. Jauhelihakeitto (omat teelmykset)

9. Lohikeitto (Luomuruokaa lapselle)

10. Tomaatti-kasviskastike pastan kera (Vauvan ja taaperon keittokirja)

11. Bataattia ja kanaa (Parempaa ruokaa lapsille)

12. Kanaa ja riisiä (omat teelmykset)

13. Munakokkeli (Vauvan ja taaperon keittokirja)

Viikonloppuisin, kun on vähän enemmän aikaa, niin voi tehdä jotain enemmän aikaa vievää. Ja tarkoituksena oli syödä samaa ruokaa pari päivää. Niilo kuitenkin syö myös hoidossa, joten tulee varmasti monipuolista ruokaa.

Shopping

Otettiin eilen riski ja käytiin ale-myynneissä, ilman Niiloa onneksi.. Samoin päätti pari muutakin ihmistä! Mutta mä oon nykyään aika nopea shoppailija ja parin tunnin päästä meillä oli jo kassit täynnä uusia vaatteita ja kaikki taisivat olla jopa alennukses.

Niilolle löysin edullisesti vaatteita. Kaikissa on vielä vähän kasvunvaraa, mutta eilisen neuvolatietojen mukaan Niilo on jo 78cm pitkä, joten 80cm vaatteet jäävät varmaan jo kohta pieneksi! Kengät mun pitäisi pikkuherralle vielä löytää. En tiedä onko järkeä ostaa niitä kuitenkaan vielä uutena, kun pihaleikit ovat ainakin vielä aika lällyjä ;) Kävelykään ei oikein vielä kunnolla onnistu ulkona. Äitiyspakkauksen tossut ovat jo aika naftit eikä varmaan edes kovin lämpimät. Enkä viitsisi enää toisia tossujakaan ostaa. Toppahousut oli tarkoitus myös ostaa, mutta en kerta kaikkiaan löytänyt mistään enää niin pientä kokoa! Tilasin sitten netistä ne.

Oon aiemmin ollut pettynyt alennusmyynteihin. Yleensä niissä on ollut vain muutamia rekkejä täynnä vaatteita jotka eivät muille ole kelvanneet. Mutta nyt olin positiivisesti yllättynyt. Löysin jopa itsellenikin muutaman paidan :) Edelleen kuitenkin nettishoppailu on enemmän mun juttu, niin paljon vaivattomampaa ja jopa halvempaa kun ei tuu niin helposti tehtyä heräteostoksia.. Ps. H&M:n kevät kuvasto tuli eilen, oih ihania vaatteita <3 Ehkä mä palkitsen itseni niillä, jos selviän töistä hengissä!

Epäkunnossa

En tiedä mitä on tapahtunut vai onko, mutta näyttäis että mun blogi on vaikeasti luettavissa, kun teksti jää taustakuvan varjoon?! Toisella koneella asetukset on niinkuin pitääkin, mutta pöytätietokoneessa ne on päin pyllyä.. Selvittelen asiaa..

Tältä se tuntui

Nyt, kun siitä on kulunut tasan vuosi ja kaksi päivää, uskallan muistella ja kirjoittaa siitä; synnyksestä.

Jotain kummallista tapahtui vatsan seudulla 3lta yöllä. Alavatsaa pakotti. Supistukset eivät koko raskauden aikana olleet ihmeempiä, vasta sinä yönä tajusin että mikä on supistus. Juuri edellisenä iltana tokaisin naureskellen siskoni luona, että vähintään just ens yönä tulee lähtö! Jätin jouluherkutkin maistamatta, koska huomennahan on aatto ja saadaan herkutella yhdessä. Neuvolassa sanoin alkuviikosta, että lähden joko ennen joulua tai sitten mieluiten joulun jälkeen!

Pyörin sängyssä vielä tunnin ja huono olo vain jatkui.. Toisaalta, miksei lähtö tulisi nyt, ollaanhan sitä jo viikko odoteltu ja vaikerrettu, kun kylkiin ja lonkkiin sattuu. Tuleva isäkin heräsi silmän räpäyksessä ja veti jo vaatteita niskaan, ennätys sekin sinänsä! Soitin sairaalaan. Sanoivat, että olkaa vaan kotona niin pitkään kuin pystytte.. Siinähän sitten odoteltiin muutama tunti. Olin ihmeen rauhallisin ja luottavaisin mielin.

Oli jouluaattoaamu vaikka ei näyttänyt siltä, ei yhtään lunta! Supistukset olivat jo aika voimakkaita ja supistusten tullessa, oli oltava hiljaa, piti keskittyä. Kävelimme parkkihallista sisälle sairaalaan ulkokautta, jälkikäteen olen miettinyt miten pystyin kärvistellä niin pitkän matkan. Oli kuulemma ehdotettu jättää mut ovelle, mutta en ollu halunnut, whaaat? En tainnut kuunnella..

4cm auki, oho! Olin varma, että tästä tulee pitkä reissu. Päästiin suoraan saliin. Ei se niin kamala paikka ollut mitä ajattelin. Ajattelin, että muistuttais enemmän leikkaussalia, isntrumenttejä siellä täällä. Sain kamalan vaaleanpunaisen kaavun päälleni, mutta omat alusvaatteeni pidän PISTE. Vähän alkoi pelottamaan, kun oltiin aluksi niin paljon vain kaksistaan. Entäs jos se vain putkahtaa ulos ja mies joutuu kätilöksi?! pah, ei se niin helppoa kumminkaan ollut. Supistuksia tuli vähän väliä. Kärvistelin ilman puudutteita. Keinuttelin jumppapallon päällä ja mietin, jos tämä näin helppoa on niin tulen varmasti vielä uudelleen! Kunnes oli pakko soittaa kelloa, jotain mulle nyt HETI kiitos. Sain kohdunkaulapuudutteen. OI, kuin taivas olisi auennut, ei kipua klo oli 10! Vaikutus kestää noin 2h, okei, siinä ajassa mun on synnytettävä. Suunnitelmissa mulla oli epiduraali ja amme, kumpaakaan ei tarvittu. Luotin kätilööni ja tosissaan se oli oikeassa kohdunkaulanpuudutuksen suhteen. Jossain välissä laitettiin oksitosiinitippa, josko vauhdittaisi hommaa. Muistan, kun mietin jokaisen supistuksen olevan yksi vähemmän ja lähempänä loppua. Annan supistusten tulla, en pinnistele vastaan. Kyllä tää tästä. Ilokaasu oli kuin Poppers konsanaan. Nopeat ja hetkelliset pöhnät! Siistiä, ei ole moneen kuukauteen ollut sitä oloa että päässä pyörii ja poskia kuumottaa.

Äitinikin sanoi, että avautumisvaihe on kaikista pahin ja ponnistus on helppoa siihen verrattuna. Kyllä äiti tietää.. Tai sitten ei.. Kun oli aika ponnistaa, olin järkyttynyt ja epätoivoinen. Janotti jatkuvasti. Oikeasti pitääkö se saada ulos?!! Ette oo tosissanne. Taisi siinä muutama huutokin päästä. Kuin keilapalloa olisi yrittänyt ponnistaa.. ja ponnistaa.. pää punaisena ulos! Kun sitä oli kestänyt tovin, oikein päätin, että nyt tai ei koskaan. Keräsin kaikki voimat ja ponnistin niin että verisuoni katkee just päästä. 20min tuntuivat erittäin pitkiltä!

Iso poikavauva nostettiin mun rinnalle klo 11.42, kuului parkaisu. Ja kyllä 2h sisällä puudutteesta, niin kuin aluksi päätin. Ainut, että eipä puudutteella tuntunut silloin olevan enää mitään vaikutusta. Suustani pääsi ensimmäisenä, että ompa sillä pitkät kynnet (mistä lie "perineensä", kun äiti on kynsien himojärsijä). Koko kroppa tärisi, eikä ihmekään sellaisen työn jälkeen. Muutama tunti olimme salissa, kävin suihkussa. Ihmettelimme vauvaa, meidän kaunista poikaa.. Kova työ palkittiin ja kivut unohtuivat.

Valkeaa joulua

Niin se joulu meni taas yhtä nopeasti ohi, kuin joka vuosi. Vuosi sitten en päässyt yhtään joulufiilikseen, meillä ei ollut kuusta eikä muutenkaan koti ollut siinä kunnossa että joulu on kohta! Osa syynä tähän latistuneeseen oloon oli lumettomuus. Oli synkkää ja sateista. Mutta juuri tuo aatto tulee olemaan meille aina tärkeä ja mieleenpainuvin. Saimme lahjaksi kultaakin kalliimman lapsen <3 Vuoden takaiset tunnelmat ovat vielä tuoreessa muistissa ja olenkin paljon miettinyt sitä aikaa. Kuluneeseen vuoteen on sisältynyt paljon, itkua ja naurua.

Tänä vuonna joulufiilis tuli jo marraskuussa! Juotiin glögiä ja tehtiin pipareita. Jopa joulumusa on meillä soinut vähän väliä. Tein ensimmäistä kertaa jopa joulukortit, kun kerrankin on joku kuvattava josta voi tehdä kortteja :) AINUT että kortit eivät ehtineet meille ennen aattoa, että kiitos vaan Smartphoto!!!

Ajattelin viettää joulua viime vuodenkin edestä. Ollaan oltu paljon kotona, syöty, ulkoiltu ja laiskoteltu! Aamulla käytiin kotona joulusaunassa, syötiin riisipuuroa ja käytiin Niilon isopaapan haudalla. Aattoillan me vietimme mun vanhempien luona. Pukkia ei vielä tänä vuonna tullut, onneksi.. Syötiin ähkyt, juteltiin ja naurettiin! Vois sanoa, että kovin oli rauhallinen joulu, niinkuin joulun pitää ollakin. Joulu on hyvä aika pysähtyä kiireen keskellä nauttimaan ja iloitsemaan yhteisestä ajasta. Olla kiitollinen siitä mitä on.

 Mitään lahjahössötystä meillä ei ollut. Paitsi Niilo sai kyllä odotettua enemmän paketteja, mutta ompahan vuodeksi leluja ja kirjoja millä leikkiä :) Me annettiin mummoille ja paapoille lahjaksi mieheni tekemän ja laulaman dvd:n, johon on sisällytetty Niilon ensimmäisen vuoden huippu hetket 3 minuuttiin (biisin verran). Tippa tuli linssiin itse kullekin :) Toivotaan, että Niilo arvostaa vanhempana isän tekemää videota!

Eikä tässä vielä kaikki. Kuvasta puuttuu vielä muutama lahja.. Mitään krääsää ei onneksi tullut, kestäviä leluja millä leikitään vielä pitkään ja jotain käytännöllistä (ruskovillan vaatteita). Ajattelin jo pakata vanhoja leluja pois, vauvojen lelut eivät enää jaksa kiinnostaa. Pitää olla jo vähän haasteellisempaa näperrettävää.

Nautitaan nyt vielä joulunpyhistä, onhan se joulu vielä.. Ihanaa, kun pitkästä aikaa saadaan olla koko perheellä kotona vähän pidempään, ei ole töitä ja koulua sekoittamassa meidän elämää :) Viikon päästä olen itsekin sitten jo työn touhussa!! apua..

Niilo´s style

Hain eilen tilaamani Pomp De Lux- vaatesäkin! Voih kuinka ihania vaatteita siellä olikaan pienille pojille ja tytöille.. Voisin laittaa ne itekin päälle, jos olis muutamaa kokoa suurempia ;). Miten nykyään löytääkin kaikkea ihanaa ja rentoja vaatteita vain lapsille? Olis kiva löytää itsellekin nättejä olovaatteita! Sellaisia päällä mukavan tuntuisia vaatteita käyttää nykyään niin paljon, olis kiva kun ne näyttäiskin yhtä mukavilta.. Viime vuonna tilasin Me&I:lta Funky Pantsit ja nekin oon kuluttanut melkein puhki. Senkin firman vaatteiden hinta-laatu-suhde ei nykyisin oikein enää kohtaa.

Oikein yks päivä kollasin mun vaatehuonetta ja joo, onhan se täynnä vaatetta.. Mutta mikshän sitä pyörittelee päällään aikalailla samoja vaatekerrastoja?! Ehkä syy on se, että kotona tässä vielä ollaan aika pitkälti niin päällä on usein olovaatteita, jotka ei kiristä mistään! Farkkuja en edes muista, koska olisin käyttänyt. Aivan ahdistaa jo pelkkä ajatus. Leggarit on nykyään niin POP! Niin ja vaikka äiti nykyään olenkin, niin silti jaksan ja haluan välillä pynttäytyä ja pukea nätit vaatteet vaikka olisinkin ihan vaan kotona ;) Ja sitten harvoin kun lähdetään viettämään iltaa ystävien kanssa, mä oikein nautin kun saa laittautua pitkän kaavan mukaan :)

Toivotaan, että sinä päivänä kun Niilo ei anna mun enää puettaa oman mielen mukaan, on hänellä yhtä hyvä maku kuin äitillänsä :D Meille ei nimittäin Spiderman paitoja osteta ;) Vaikka omissa vaatteissani haluaisin panostaa laatuun (minkä kukkaro nyt antaa vain myöden), ei mun mielestä lastenvaatteissa (ja nimenomaan sisävaatteissa) ole järkeä ostaa kallista tai ainakaan sitä kalleinta.. Jos ne tosiaan menee päälle vain sen muutaman kuukauden, niin ehtiikö siinä ajassa ne halvemmatkaan vaatteet kulua pesussa. Lisäksi kirppareiltakin olen tehnyt huippu löytöjä! Sen minkä joku toinen on ostanut kalliilla, saan mä sen käytettynä mutta hyväkuntoisena halvalla :) Lastenvaatteissa mä panostan rahallisesti sitäkin enemmän niihin ulkovaatteisiin

Onkohan mun äiti sitten panostanut aikoinaan meidän lasten kenkiin, kun ovat näin hyvässä kunnossa pysyteen vuodesta 86-87 tai sitten ovat olleet vaan vähäisessä käytössä.

Pikku Niilo-apuri

Hei, mulla on tämmöinen pikku "apuri". Välillä on vähän liiankin innokas auttamaan...tai tutkimaan. Kuluneiden viikkojen aikana ollan sairastelujen lomassa myös vähän touhuttu joulua varten!

- Koottu yhdessä Niilon joululahja. Vielä on helppoa paketoida lahjojakin, eipä tarvitse yömyöhään salaa yrittää taitella siistejä lahjoja.

- Kokattu, melkein joka päivä. Laatikot meillä on ainakin siistissä kunnossa, kun päivän aikana ne järjestetään uudelleen mooonta kertaa. Eipä ainakaan pääse pölyyntymään ;)

-Tänään me jopa innostuttiin siivoamaan kuivaruokakaappi!

- Sitten löydettiin hyviä ruokareseptejä!!

- Tätä reseptiä on pakko kokeilla, näyttää niin hyvältä että oli pakko jo maistaa ;D

- Ja jälleen vähän koluttiin kaappia...

- Sitten pestään pyykkiä..

Vaikka kaikki ei ole niin yksinkertaista, ollaan me saatu aika paljonkin jo aikaan :)


                       

- Niilon huoneeseen on muuttanut joulu, lähinnä vain valoilla :) Vanhat ikkunan pokat ovat saaneet uuden ilmeen teksti tarralla ja valoilla! Minä kun vierastan meillä punaista väriä sisustuksessa, niin lähinnä haluan luoda joulutunnelmaa valoilla ja kynttilöillä :)

Muutkin huoneet on puunattu.

Makkarin lattiaa koristaa siskoni virkattu matto, ihana!

Niin ja tässähän on vielä monta päivää jäljellä ennen joulua eli ehdimme vielä monta kertaa sotkea ja siivota ;)

Kulta pieni

Suosittelen kaikille vauvaa odottavalle tai vaikka lahjaksi: Kulta pieni, vauvan oma kirja <3 Olen täyttänyt sitä nyt kuluneen vuoden ajan ja kirja alkaa olemaan jo aikalailla valmis! Kirjaan voi tallentaa kaikki ikimuistoiset asiat vauvan elämästä, kun myöhemmin ei varmasti enää muista milloin ensimmäinen hammas puhkesi tai koska hän hymyili ensimmäisen kerran..

Kirjassa on 8 osiota, joissa on vauvavuoden kohokohtia: alkuaikoja, kasvu ja kehitys, ruoka-aika, retkiä ja reissuja, juhlan aika, lempijuttuja. Kirjassa on käteviä taskuja, missä voi säilyttää esim. kortteja, kuvia tai muita aarteita.

Kirjan kuvitus on tunnelmallinen ja lempeän pastellinsävyiset värit. Kirjassa on tilaa hyvin myös omille kuville.

Kirja on ihana muisto tulevaisuudessa lapselle. Itsellänikin on omasta vauva-ajasta kirja, jota edelleen on mukava lukea!

Uudet tuulet puhaltaa

Parin viikon kuluttua meillä alkaa uusi elämäntilanne. Minä aloitat jälleen työt ja Niilo aloittaa perhepäivähoidossa. Olo on epävarma ja syyllinen, pitääkö meidän vauva viedä koko päiväksi vieraaseen paikkaan ja 5 päivänä viikosta.. Huolettaa, saako Niilo tarpeeksi huomiota ja syliä. Jääkö 1-vuotias muiden lasten jalkoihin, osaako hän pitää oman puolensa, miten selviämme uudesta rytmistä, onko ruoka sellaista mikä kelpaa meidän lapselle. Entä jos hän oppii vasta siellä kunnolla kävelemään ja ensimmäiset sanat, kuka ne kuulee? Ja samalla mietin myös omia töitäni.. Kaikesta huolimatta uskon, että Niilo tulee kyllä pärjäämään, kun vain totumme ajatukseen.

Tällä viikolla oltiin tutustumassa uuteen hoitopaikkaan. Se rauhoitti hieman oloani, koska kyseessä on mukava täti :) He viettävät siellä pikkujouluja ja askartelevat yhdessä. Niilo meni reippaana heti muitten lasten mukaaan leikkimään, joten en usko että on mitään huolta jättää häntä sinne!

Me olemme jo kotona alkaneet opettelemaan nukkumaan yhdet päiväunet, jotta päästäisiin samaan rytmiin hoitolasten kanssa. Lisäksi on opittava nukkumaan sisällä, koska yhden nukuttaminen ulkona ei onnistu kun on monta pientä. Aluksi se teki kyllä aika tiukkaa, mutta kun me viikon harjoittelimme, onnistuu nukkuminen sisällä ilman huutoja. Nykyään Niilo tulee mielellään meidän sänkyyn ja hetken lueskellaan kirjoja, jonka jälkeen silmät jo lupsuvat kiinni :)

Täytin tänään varhaiskasvatussuunnitelmaa, joka on hoidon ja kasvatuksen perusta hoidossa. Lomakkeessa kysyttiin kysymyksiä lapsen persoonallisuudesta. Oli kiva oikein istua miettimään ja kirjoittaa minkälainen poika meidän Nipsu oikein on :) Mun mielestä tuo meidän jässikkä on tosi reipas ja iloinen. Hänet on helppo saada hyvälle tuulelle, kun vähän pölläilee niin aika varmasti saa hymyn huulille! Mutta kyllä temperamenttia myös piisaa, jos jotain ei saa periksi niin oksat pois :D Lisäksi erittäin sopeutuvainen uusiin tilanteisiin ja ihmisiin. Hetken saattaa vakavana katsella sivusta, mutta äkkiä on jo menossa mukana. Ei kyllä oikestaan koskaan ole kunnolla edes vierastanut! En tiedä liittyköhän seuraava piirre tähän ikään, mutta on kyllä aika vilkas?! Muitten lasten hääräillessä rauhallisena omiaan, tämä poika menee pää heiluen, pölläillen paikasta toiseen ja yhtään arastelematta. Kyläillessä mulla on oltava silmät selässäkin, koska Nipsu on milloin missäkin. Tutkii varmasti kaikki laatikot mihin vain ehtii, ilman vieraanvaraisuutta. Ymmärtää kyllä EI sanan merkityksen, mutta ei aina toimi sen mukaan. Miten 1-vuotiaan saa ymmärtämään, että joka paikkaan ei ole soveliasta mennä? Taitaa tarvita vain vielä pitempää pinnaa ja tarpeeksi moooonta toistoa. Minkähänlainen hän on uhmaiän lähestyessä :D. Kaikenkaikkiaan Nipsu on oikea hurmuri ja aivan mahtava tyyppi <3 Varmasti hän hurmaa tulevan hoitajankin!

Etukäteis synttärit Niilolle

Meillä juhlittiin tänään pojan synttäreitä <3 Haluttiin juhlistaa Niilon syntymäpäiviä erikseen joulun kanssa ja hyvissä ajoin ennenkuin kaikilla on kiirettä ja menoja. Oli oikein mukava päivä, mutta juhlat on myös aika raskaita. Koko päivän on ollut vieraita lukuunottamatta Niilon ja äidin päiväuniaikaa, jolloin molemmat keräsi voimia :)

Ajateltiin jatkossakin järjestää syntymäpäivät joulukuun alussa. Ettei lahjat koe inflaatiota ;) Ostimme lahjaksi Brion palikkalaatikon, johon Nipsulla kyllä meni hermot heti kättelyssä! Palikat kun eivät menneet väkipakolla omista koloistaan laatikkoon, ei vaikka kuinka voimalla yrittäisi. Sitten tuli parku ja palikat lensivät, että se siitä lahjasta ;) Katsotaan sitten parin viikon päästä uudelleen.. Lahjaksi tuli myös Plaston potkuauto, nuppipalapelejä, lakanat, yökkärit, Brion juna, Legoja, isomumman käsintehty tonttu ja pitäähän joka pojalla olla myös bleiseri ja rahaa!

Poika jaksoi kyllä koko päivän mainiosti, ei kitinän kitinää! Illallakin vielä jaksoi ennen nukkumaanmenoa möyrätä ja pölläillä, mutta kyllä tuli uni myös äkkiä. Siellä hän parasta aikaa kuorsaa pylly pystyssä :)

Niin ja kaikista parasta, että tänään voisi sanoa että Niilo on oppinut kävelemään! Vai voiko, jos vähän väliä otetaan muutaman metrin kävelymatkoja? Vähän se on vielä haparoivaa, mutta ehkä muutaman päivän päästä mennään jo varmoin askelin eteenpäin. Hassua!

Pöytä oli täynnä herkkuja, hyvin kävivät kaupaksi. Mutta kyllä sitä ruokaa jäikin ja arvatkaapas vain kuka ne täällä napsii parempiin suihin päivän aikana!! Meillä on kyllä vielä toisetkin synttärit meidän ystäville ja heidän lapsilleen ensi viikolla, joten ehkäpä on hyvä syy myös säästää osaa :) Lisäksi meillä on muskarin joulujuhlaa, kerhoa, hoitoon tutustumista, pikkujouluja, myyjäisiä ja töissäkin pitäisi pyörähtää koulutuksessa, joten kiirettä piisaa. Sitten seuraavat joulukuun viikot me vain olemme..ja olemme..tekemättä mitään!

kuvia Nipsusta

Käytiin jo vähän ennakkoon 1-vuotis kuvissa. Olen kyllä jälleen tyytyväinen Sami Pulkkisen ottamiin kuviin :) Hän otti myös siskoni ja hänen miehensä hääkuvat, ne olivat aivan upeita, joten päätimme että ikuistamme myös Niilosta muutaman kuvan hänen ottamanaan! Tässä teille muutama mielestäni kiva kuva! Lapsista otetut kuvat ovat aina niin ihanan luonnollisia kaikkine ilmeineen ;)

Mitä mieltä olette? :) Kuvia on niin monta hyvää, että nyt on vaikea valita mistä teetämme taulut meidän olohuoneeseen!

Varusteet pakkasella

Ompas ollut oudon kylmät säät viime päivinä, mutta onneksi sentäs päästiin sateista ja pimeydestä! Me ollaan kyllä Niilon kanssa ulkoilleet joka päivä, vaikka mittari on huidellut -17 asteissa. Ja varsinkin, koska en ole viitsinyt poikaa viedä nyt muutamana päivänä vaunuihin nukkumaan. Meillä on siis vähitellen opeteltu nukkumaan sisällä, mikä oli kyllä aika taistelu aluksi! Vaunuihin olen saanut hänet nopeasti tainnutettua, kun vähän on lykkinyt kärryjä, mutta sängyssä rimpuillaan ja yritetään jatkuvasti nousta ja kipaista pois. Mutta NYT parasta aikaa, sain ensimmäistä kertaa Niilon nukahtamaan ilman huutoa meidän sänkyyn ja vielä ilman maitoa :) Hurraa! Lueskeltiin vain hetken kirjoja ja sitten alkoikin silmät lupsua kiinni.

Kovilla pakkasilla on parasta olla varustus kunnossa että tarkenee :) Meillä on Niilolla ollut viime ja tänä talvena ruskovillan haalari välivaatetuksena. Merinovillainen haalari on ihanan pehmoinen ja hengittävä! Vielä haluisin pojalle villaisen kypärälakin ja vanttuut toppahanskojen alle. Ostin vähän vielä reilun kokoisen 90cm villahaalarin, koska en ole löytänyt niitä kuin 10cm välein suurenevia kokoja, 80cm olisi ollut meille ihan kohta jo pieni. Mutta hyvin on toiminut kun olen kääntänyt hihat ja pultut. Hintaahan noilla asuilla on kiitettävästi, mutta onhan se tärkeää että pysyy lämpimänä ja tuntuu hyvältä :)

Kyllä tuli punaiset posket ja nyt unikin maittaa! Eihän tuolla kauaa tarkene olla, mutta kunhan nyt käytiin hetken pulkkailemassa kotipihassa :) Tekeehän tuo raitis ilma hyvää itse kullekin ja mikä sen ihanempaa on tulla sitten lämpimään taloon ruokailemaan!