Suuren suuria taitoja

Niilo on jo 1v1kk vanha. Hän on jo kasvanut niin isoksi pojaksi, mutta samalla on kuitenkin niin pieni! Hän oppii jatkuvasti uutta, mutta ei kuitenkaan ihan enää joka viikko. Tuntuu kuitenkin, että hoidon aloitettua uusia taitoja on karttunut ennästys vauhtia. Niin ne lapset vain oppivat toinen toisiltaan. Aivan pistää ihmettelemään miten hyvin hän jo ymmärtää puhetta, toimii sen pohjalta tai sitten ei. Ensimmäinen merkittävä sana ei ollut äiti tai isä, ei ei.. vaan Poju (meidän kissa).

Toisinaan aika dramaqueen! Jos ei saa tahtomaansa, heittäytyy dramaattisesti lattialle makaamaan. Meitä meinaa vähän hymyilyttää. Tämä taitaa olla se vaihe, kun meidän on asetettava ennemmän rajoja ja kestettävä kiukuttelua. Niilo kyllä tietää mitä saa tehdä ja mitä ei. Aina tulee kuitenkin vähän testata.

Niilo osaa jo leikkiä hetkisen aikaa itsekseen. Ei ole enää takiainen, joka tulee paikkaan kuin paikkaan äidin mukana. Mutta huomaa kyllä jonkin ajan kuluttua ja käy tarkistamassa missä muut ovat. Pojalla on kyllä tähän saakka ollut rajaton itseluottamus, mutta nykyään on aika takertuvainen uusien ihmisten seurassa.

Motorisesti Niilo on tosi taitava. On kävellyt jo 11kk iästä saakka ja nykyään menee jo juoksu jalkaa. Kiipeilee, kurottelee, kipeää portaat ketterästi ja peruuttaa ne alas.. Mielipuuhiin kuuluu edelleen keittiön kaappien tyhjäys, kattilan paukutus ja lusikalla sekoittaminen. Mieluisia leluja kodin tavaroiden lisäksi ovat palikat, perässä vedettävät lelut ja pallot. Tykkää kurkistusleikeistä. Itse peittää jostain syystä korvat käsillä ja sanoo Böö!

Päivärytmi on aika vakio. Ylös noustaan aamulla poikkeuksetta 6.30-7. Puurot 7.30, joko kotona tai hoidossa. Ulos aamupäivästä. Lounas klo 11. Nukkumaan klo 11.30-12 ja unet kestävät n.2h. Välipala klo 15. Hoidossa käyvät myös iltapäivällä ulkoilemassa. Kotona käymme yleensä vain kerran päivässä, ainakin näin talvisin (koska pukeminen on yhtä taistelua). Päivällinen 16-16.30. Pientä välipalaa klo 18. Klo 19 iltapuuro. Hampaiden pesu ja muut pesut. Nukkumaan klo 20.

Niilo syö edelleen hyvin. Kotiruoka on herkkua ja nykyään ei tarvitse oikeastaan enää pienistää. Hampaita, kun on jo 8kpl. Nokkamukista kiskaisee antaumuksella tavalliset maidot (tuttipulloa ei ole ollut enää muutamaan kuukauteen ja tuttia ei ole syönyt ollenkaan). Ei vielä syö itse muutakuin välipalat. Mieluisia välipaloja ovat hedelmät ja leipä. Sokeriherkuista hän ei tiedä vielä mitään.

Niilo ei ole enää kovinkaan vauvan pyöreä. Masu on kuitenkin suloisen pyöreä :) Mitat olivat 1v neuvolassa 10,170kg, 78cm. Vaatekoossa melkein jopa harpattiin 80 koko ja nykyään on ainakin housuissa käytössä 86cm.

Niilo rakastaa Timppa-lammasta. Myönnän, että Timppaa on katsottu tv:stä muutaman kerran :D. Nykyään, kun Niilolle sanoo "katsotaanko Timppaa", hän menee samantien istumaan sohvalle! Niilo tykkää musiikista ja tanssimisesta. Rakastaa sitä, kun isä soittaa kitaraa ja soittaa myös itse omaa mini kitaraa. Isänsä poika :) Timppa tunnarin soidessa Niilo jytää olan takaa!

Jos Niilo saa kipeää, on aina puhallettava sormea, huolimatta siitä saako kipeää sormeen vai jalkaan. Osaa antaa pusuja ja halata niin halutessaan, aaw!

Nukkuu yönsä hyvin. Mutta herää kyllä aamuyöstä edelleen ja koska tässä asiassa on lipsuttu niin hörppää maitoa ja jatkaa uniaan. Yöunet kestävät n.10-11h, yleensä lähempänä 11. Päiväunet nukkuu kerran päivässä sisällä meidän sängyssä, mutta yönsä nukkuu pinnasängyssä.

Niilo on meidän mielestä maailman ihanin ja suloisin poika. Hän rakastaa olla huomion keskipisteenä ja saa hymyt kasvoillemme. Oma rakas poikamme <3

Ps. Kuten huomaatte kuvia tulee otettua ikiliikkujastamme nykyään vähemmän. Niilo ehtii jo kameran edestä pois ennenkuin kamera ehtii edes kohdistaa.

Tunnepurkaus

Sain järjestettyä työni niin, että olen tämän viikon vapaalla. Ja hyvä niin, koska olisimme joutuneet viedä Niilon jo varahoitoon. Näin parhaaksi, että hänen on tottuva ensin vakituiseen hoitopaikkaan ennenkuin viemme varahoitoon. Olimme eilen kuitenkin tutustumassa tulevaisuuden varalle toiseenkin hoitopaikkaan, koska ajan myötä Niilon on sinne kuitenkin mentävä.

Näin ensimmäistä kertaa pojasta piirteen mitä en ole pitkään aikaan huomannut. Häntä pelotti uusi paikka ja ihmiset. Täytyy kyllä myöntää, että olin itsekin aika ulapalla, kun näin miten paljon lapsia oli pienessä kerrostalo huoneistossa! 16 lasta+hoitajat. Aika järkkyä. Sanoivat kyllä siellä, että normaalisti on n.8 lasta. Hoitopaikka on siis kaikkien perhepäivähoidossa olevien lasten varahoito ja just eilen sattumoisin oli perhepäivähoitajia sairaslomilla. Aluksi Niilo oli ihan hyvällä mielin, mutta yhtäkkiä nousi sylistäni pois ja kääntyi tyhjää sohvaa vasten ja silmät olivat itkuiset :(. Otin takaisin syliini ja alahuuli alkoi väpättää. Mun pientä poikaa pelotti. Samoin tapahtui, kun yksi poika vahingossa töytäisi Niiloa. Sitten tulivatkin jo kyyneleet. Hetkeksikään en voinut laskea poikaa sylistäni, hän pelkäsi että äiti jättää. Mielessäni huokaisin helpotuksesta, että saan ottaa pojan mukaani ja mennä takaisin kotiin, yhdessä.

Ehkä Niilon ns. kuherruskuukausi- tunnelmat hoitopaikassa ovat ohitse. Ehkä nyt poika on ymmärtänyt, että hoitopaikasta on tullut osa meidän arkipäivää. Ja ehkä hän luuli, että tänäänkin jätän hänet yksin hoitoon. Nyt jännittää miten ensi viikko lähtee käyntiin.

Myönnän olevani hiukan kateellinen kotiäideille. Olisin niin paljon mieluummin vielä kotona, jos se olisi vain mahdollista... Vaikka päivisin ei juuri ole aikaa lepäilyyn, ovat silti hitaat aamut, yhdessä leikkiminen, ulkoilu, ystävien tapaaminen päivisin niin paljon mieluisampaa puuhaa. Toivotaan, että jonain päivänä opin sietämään ristiriitaisia tunteitani hoitoon viemisestä. Ihmeellistä miten niin pieni ihminen saa moisen tunnemyrskyn aikaiseksi.

Viikset on POP

Vietimme viikonlopun Tampereella serkkuni luona siskojeni kanssa. Oli oikein leppoisa viikonloppu, syötiin..ja syötiin ja naurettiin :D Tampereella on Tiger, joka on täynnä kaikennäköistä tilpehööriä joka lähtöön. Päästä pyörällä ostin vähän vaikka mitä, enkä siinä tajunnut, että mun pitää tosiaan kuljettaakin ne jollain kotiin! Mutta hätä ei lue lakia. Lähdin pienellä kassilla viikonlopun vietoon ja kotiin tulin ison matkalaukun kanssa..

Serkkuni tokaisia Tigerista hyvin "niitä ilmankin pystyy elämään", mutta siis mähän EN pysty elämään ilman viiksi-servettejä tai viiksi-pumppupulloa! Viiksi tilpehöörit taitavat olla muidenkin kotona suosiossa, kun kaupasta ei niitä enää monessa muodossa löytynyt. Haluisin nimittäin jostain meidän vessaan viiksi pyyhkeet (en tiedä myydäänkö sellaisia?).

Eteiseen ostin mustat säilytyslaatikot, mihin laitoin Niilon muutamat tällä hetkellä käytössä olevat kengät ja pipot. Aiemmin sain jo valmiiksi maalaamani kenkälipaston, ennen se oli puunvärinen. Lisäksi oli tarkoitus maalata myös seinät, mutta se saa nyt vielä jäädä. Hakusessa on myös kattokruunu!

 

Ostin myös leluille isomman mustan laatikon kannella. Lahjapaperia, mappeja... Ja nämä kaikki oli alle 30e. Säilytyslaatikoita ei kyllä ikinä ole liikaa, tavarat pysyy järjestyksessä.

Tampereen keskustassa on ihana pieni retroputiikki Onnen ovi ja parasta aikaa oli alet. Tällä kertaa en kuitenkaan ostanut sieltä mitään. Noista kirjaimista olisin tykännyt!

Ettei kukaan vaan luullut, että me syötiin pelkästään mättöruokaa, niin käytiinhän me myös pienessä tyylikkäässä Bistro Venla kahvila-ravintolassa salaatilla :) Suosittelen!

Tästä onkin hyvä aloittaa uusi viikko :)

Ensimmäisestä hoitoviikosta selvitty

Nyt voi viimeinkin hengähtää. Tiistai aamuna herättiin normaaliin tapaan 6.30. Taisin olla jo 5:n aikaan hereillä ja mietin tulevaa päivää. Olin suunnitellut tekeväni töissä lyhyemmän vuoron, että Niilolle ei heti ensimmäinen päivä olisi pitkä. Mutta aamulla tuli viesti, että yksi työkavereistani on sairastunut, mikä tarkoittaa sitä, että muiden on tehtävä myös hänen työt. Joten varauduin pitempään päivään, mikä harmitti enemmän kuin paljon :(

Päästiin matkaan aika nopeasti. Sinänsä suuri helpotus on, että Niilo saa puuron heti aamulla vasta hoitopaikassa. Iso pala oli kurkussa koko aamun! Olisin mielelläni jänistänyt koko hommasta, mutta töihin oli vain pakko lähteä. Rutistin ja pussailin Niiloa vähän väliä, ikävä tulee päivän aikana.. Sinne se meidän pieni muru jäi hoitajan syliin suu auki ja kulmat kurtussa tapansa mukaan reagoiden uusiin tilanteisiin. Ei kuitenkaan itkenyt, onneksi.

Mutta työpäivä oli sen verran kaoottinen, joten paha mieli unohtui. Mitä nyt voi odottaa, kun on pitkään ollut pois, uusia tietokoneohjelmia, asiakaslista täynnä nimiä ym ym.. Se siitä kevyestä laskusta.. Taisin tehdä 3h aikana 7-8 kotikäyntiä, mukaanlukien automatkat! Ja siinä oli vasta aamun ensimmäiset tunnit, voitte kuvitella miten päässä pyöri loppupäivästä. Yritin tehdä hommat kuitenkin niin hyvin kuin pystyin, etten vain unohtaisi mitään. Samalla takaraivossa jyskytti ajatus; pääsenkö jo pian hakemaan Nipsun kotiin.

Lopultakin pääsin lähtemään hoitopaikkaa kohti, jopa aika hyvin aikataulussa, 14.30! Yritin ajellessani nollata päätäni työasioista. He olisivat juuri ehtineet syödä välipalan, kun pääsen perille. Voi sitä onnen tunnetta, kun poika tulee eteisessä vastaan, heiluttaen innoissaan ja hymyillen huomatessaan äitin <3 Sydän meinas pakahtua. Päivä oli mennyt tosi hyvin. Niilo oli syönyt puurot, keitot, välipalat ja nukkunut 2h! Vielä pari kuukautta sitten en olisi uskonut Niilon nukkuvat sisällä, saati sitten samassa huoneessa muiden lasten kanssa.

Iltapäivällä meillä oli vielä muskari, joten ilta meni tosi nopeasti. Nipsu simahti tulomatkalla rattaisiin, toinen oli rättiväsynyt, kaiken antaneena. Yö oli tosi levoton, 2h välein kuului itkua ja rauhoittui, kun kävin silittelemässä. Klo 3 alkoi huuto, jolle ei meinannut loppua tulla. Tunnin jaksoin ja lopulta annoin maitoa. Taas. Nyt ei meinaa olla yhtään puhtia valvoa öisin, kun koko päivän on jaksettava töissä. Uskon, että levottomat yöt hoidon aloituksen jälkeen ovat normaaleja. Lapsi käy yölläkin läpi päivän tapahtumia ja varmistaa että vanhemmat ovat lähellä. Parin yön jälkeen päätin, että Niilon pinnasänky muuttaa jälleen takaisin meidän makkariin :D Mikä rauhoitti taas asiaa!

Mun työkuviot ovat edelleen epäselvät. Teen tällä hetkellä 50%:sta ja mieluusti tekisin lyhyempiä viikkoja vaikka AINA (mikä ei ole mahdollista rahallisesti, kiitos siitä hoitajien surkeille palkoille)! Lomia mulle on kertynyt huimat 11viikkoa, 11! Olen helpottunut, kun Niilo näytti viihtyvät hoitopaikassaan :) Hyvillä mielin aloitettiin jo eilen viikonlopun vietto.

Kiirus, kiireempi, kiirein

Voi kääk. 6 päivää edellisestä postauksesta.. Työt+kotityöt+lapsenhoito+urheilu+blogin ylläpito = mahdoton yhtälö :D. Mulla siis 3 työpäivää takanapäin! En oo ollut kyllä erityisen väsynyt töistä, vaikka sielläkin on riittänyt kiirettä. Mutta iltaisin Niilo on tarvinnut niin paljon enemmän huomiota, jatkuvasti pitää olla leikkimässä ja pölläilemässä ettei poika vain kyllästy ja kitise. Taitaa imeä äidistä kaikki mehut parin tunnin aikana, kun aiemmin ollaan oltu tiivis tiimi 24/7! Suuren suuri apu on ollut mun pikkusiskosta, joka on ollut nämä ensimmäiset päivät meillä hoitamassa. Vielä ei ole tarvinnut tukkaputkella kiirehtää hoitoon, töihin ja toisinpäin! Mutta huomenna siihenkin tulee muutos. Hirvittää.
Työt lähtivät kyllä yllättävän hyvin käyntiin. Oli ihan jopa terapeuttista käyttää aivonystyröitään muuhunkin kuin unirytmien pähkäilyyn tai kauppalistan tekemiseen! Ja vielä kun kyse on toisten ihmisten terveydestä, on työ tehtävä huolella, siihen kunnolla paneutuen.

Ainut mikä tällä hetkellä aiheuttaa harmaita hiuksia ja mustia silmän alusia, on yöunet. Niilon yöllä nukkuminen on ottanut takapakkia. Voi vain arvuutella mistä se johtuu, uusista hampaista, hetki sitten saaduista rokotteista vai läheisyyden kaipuusta?! Epäilen jälkimmäistä.. Viime yönäkin taidettiin herätä 3kertaa itkuun tai paremminkin huutoon. Ja mä kun ehdin jo niin nauttia ehjistä yöunista. Ainut millä poika lopulta rauhoittuu aamuyöstä on maito ja senkin olen antanut vieressäni, johon hän sitten viimeinkin nukahtaa! Kohta meillä varmaan syödään joka heräämisen jälkeen, GOD, toivottavasti ei kuitenkaan.. Mutta siinäs syö vielä sen kerran, nyt en jaksa unikoulua kun muutenkin on aamuisin tärkeä päivä.

Viikonloput taitavat taas tuntua oikeasti vapaapäiviltä, nytkin ollaan pari päivää vain olleet pääasiassa kotona, yhdessä. Ollaan tankattu yhdessäoloa huomisenkin edestä :) Onneksi sain töissä sovittua, että teen ensi viikon lyhyempiä päiviä. Lähden jo puolilta päivin ja voi olla että ehdin hakea Niilon kotiin jo päiväuniksi. Seuraavat viikot saatankin tehdä töitä sitten ma-pe 8-16, josta poika joutuu olla hoidossa vähintään 8,5h päivässä. Se on pitkä päivä kelle tahansa!

Kuvien ottaminen on jäänyt kyllä vähemmälle viime päivien aikana, mutta räpsin muutaman kuvan meidän kodista. Saatiin jotain jopa aikaiseksi viikonlopun aikana, tilaamani kuvat pääsivät seinälle, tässä niistä toinen ;)

 Lisäksi tein kirpparilta löydän Niilon huoneeseen. Tiedä sitten onko tuo oikeasti ollut nukensänky, mutta meillä se on kirjahyllykkö :) Siitä Niilo saa sitten hetken päästä itse kirjoja luettavaksi, kun ovat tarpeeksi matalalla! Ajattelin ensin maalata sen, mutta meneehän se näinkin kun on vähän ajan patinaa pinnassa..