sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

1,5 vuotta kehitystä takana

 
Niilo puhuu, aika ihastuttavaa! Paljon ja kovaan ääneen. Sanavarasto on karttunut yhtäkkiä yllättävänkin laajaksi. Välillä puheesta ei saa mitään selvää, mutta koko ajan tulee lisää ymmärrettäviä sanoja. Sanoja en ole laskenut, mutta noin äkkiseltään sanottuna muutama kymmen. Yksittäisten sanojen lisäksi tulee jo lause "anna tuata!". Aika ihanaa, että vähitellen meille on kehittymässä yhteinen kieli!


Niilo yhdistää ja muistaa asioita hämmästyttävän hyvin. Jo pelkästään kuulemalla mopon pörinän kaukaa, hän huutaa kovaan ääneen POPO! Pihalle mennessä hän käy omatoimisesti laittamassa kengät jalkaan, oli sitten omat tai parikymmentä kokoa liian suuret. Kaikkia hyöteisiä hän inhoaa ja muurahaisen nähtyä hän tulee kertomaan siansaksalla, että jotain on pielessä ja kirkuu YÖÖÖK! Hakee jonkin kovan esineen ja mäiskäyttää muurahaista oikein kunnolla, kenties äidiltään oppinut ;)

Herra on ymmärtänyt potan tarkoituksen ja käy välillä siellä oikealla asialla. Liru sinne vain tulee, mutta aina taputetaan riemusta. Ja sen jälkeen mielellään lirutetaan loput lattialle, jos äidin silmä välttää ja hoetaan pissa pissa. 


Niilo on hoksannut, että ruuat mistä ei pidä voi jättää syömättä. Ennen suu aukesi kuin pienellä linnunpoikasella, vaikka aluksi saatettiin vähän nyrpistellä, mutta eipä enää. Lempiruuat ovat keitot ja niistäkin saatetaan jättää syömättä perunat ja kasvikset. Siksi yritänkin piilotella porkkanoita ruuan joukkoon. Mutta tätä poikaa on nykyään vaikea narrata. Sokeriherkut ollaan edelleen pidetty vähällä, mutta näin kesällä ollaan vähän lipsuttu.

Ihanan suuria ja ihmeellisiä taitoja <3
 
ps. kiitos serkku-Viivilleni kuvien ottamisesta. Olimme viikonloppuna viettämässä päivän Wasalandiassa. Vaikkei pikkumies laitteisiin vielä päässytkään yksin, riitti nämä "kolikkolaitteet" vallan mainiosti. Oikeastaan pelkkä ihmisten ja laitteiden katselu oli siistiä.



torstai 27. kesäkuuta 2013

Karavaanari elämää

Me pakattiin kimpsut ja kampsut anopin asuntoautoon ja suunnattiin Porin Yyteriin. Meidän lapsuudessa on aina käyty mökillä, joten karavaanarina olo oli aivan uus kokemus mulle. Viime kesänä tehtiin minireissu Kalajoelle meidän ja siskoni perheen kanssa, mutta silloin todettiin että pieniin tiloihin meitä oli aivan liikaa, jo pelkästään sen tavaramäärän takia, eivätkä säätkään osuneet kohdilleen. Karavaanailu kun lähinnä tarkoittaa sitä että suurin osa ajasta vietetään ulkona. Auto on lähinnä nukkumista varten. Matkaan lähdettiin kyllä avoimin mielin. 


Matka taittui joutuisasti nukkuen ja välillä lastenohjelmia katsoen. Ja vielä kun meidän Cybex istuimessa istutaan niin korkealla, että kaikki vastaantulevat rekat, traktorit, mopot sun muut näkyy myös pienelle matkustajalle.


Campingaluetta varjostivat puut ja sääsket olivat vaivoina. Meillä oli luksuksena oma suihku asuntoautossa, mikä oli kyllä aika taiteilemista että sieltä pääsi puhtaana ulos :) Suihkut löytyivät kyllä alueeltakin, mutta en käynyt edes katsomassa minkälaisessa kunnossa ne olivat.


Campingalue on ihan Yyterin hiekkarantojen vieressä. Matka tuintui kuitenkin todellisuutta pidemmälle, koska osittain piti hiekassa työntää rattaissa istuvaa pientä matkalaista. Ja lisäksi kassit olivat täynnä ruokaa, juomaa ja pyyhkeitä. Dyynien takana on ihana pitkä 3km pitkä Yyterin sannat. Uimaan mentäessä tulee kahlata pitkästi ennenkuin vesi ulottuu edes vyötärölle. Vaikka ihmisiä oli paljon, sai olla omassa rauhassa, tilaa nimittäin oli. Ainut miinuspuoli olivat nälkäiset lokit, jotka kävivät heti tutkimassa tavarat, jos käytiin uimassa!



Karavaanailua jaksaa max2 päivää sitten on valmiina lähtemään jo kotiin. Jotkut viihtyy asuntoautoilee viikon tai jopa koko loman, mutta ei me. Liian ahtaat tilat ja hellepäivän jälkeen autossa paahtuu ja yö on hikinen. Sadepäivinä ei ole mitään tekemistä, 1,5v tylsistyy autossa äkkiä ja pihalle on lähdettävä oli ilma mikä tahansa. Toki voi etsiä sisätiloissa olevaa aktiviteettia. Mutta kokemus sinänsä tämäkin. Seuraava kerta jääköön ensi vuoteen tai hamaan tulevaisuuteen.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Midsummer, juhlintaa ja mökkeilyä

Noin vain pyörähti munkin loma käyntiin ja selvästi on ollut touhua kun ei ehdi paljon koneella saati tv:n ääressä könöttää. Juhannusta juhlittiin ystäväni kolmikymppisillä ja meidän kaveriporukka on aina yhtä viihdyttävää ja ihanaa seuraa. Teki tälle mutsille hyvää juhlia aikuisten kesken ja juoda aikuisten juomaa muutaman kuukauden tauon jälkeen! Nyt ei taas hetkeen tarvi päästä mihkään, kun olotila seuraavana päivänä oli aika tukala. 



Mutta hyvä seura ja ruoka, parempi mieli! Juhannuspäivänä matka jatkui veneellä saareen, Panikeen, meren rannalle. Kiitos vain jälleen mökkiseurueelle. Siellä me ollaan jo monta juhannusta vietetty. Saunottu ja syöty. Vaikka en niin mökki-ihminen olekaan, on siellä ihanaa viettää pari päivää kesästä ;) Niilokin oli jo kasvanut viime kertaan nähden ja oli menossa mukana. Viime juhannuksena hän viihtyi lähinnä lattialla pyörien. Tästä oli hyvä aloittaa loma!

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Vinoköysisilta jne.

Tuon pienen miehenalun kanssa on nykyään ihana touhuta kaikenlaista ja antaa hänelle erilaisia elämyksiä, kun hän on oikeasti jo innoissaan uusista jutuista. Intopiukeena voidaan olla ihan vain traktorien tai ötököiden katselusta, mutta me mentiin tällä kertaa omasta pihasta kauemmas, Raippaluodon sillalle. Sillalle noustessa on jopa juhlan tuntua. Ihan niinkuin ulkomaille oltais tultu, sen verran hieno se vain on. Silta on nimittäin Suomen pisin.


   Jätskit voi nautiskella sillan juurella, Berny´s cafessa, josta saa muuten ruokaa   seisovastapöydästä a la carteen. Eläimiä ei siellä tainnut nähdä, mutta tänään nähtiinkin lampaita. Ehkä kesän aikana pitää käydä jossain eläintarhassakin. Vähän niinkuin palaisi välillä omaan lapsuuteen, kun pääsee kokemaan samoja juttuja nyt oman lapsen kanssa ja oon kyllä yhtä innoissani, kun tietää että toinen niin nauttii.

Huomenna pyörähtää uusi viikko käyntiin ja meillä riittää joka illalla jotain hommaa, sitten voidaankin rentoutua. Aah, ihanaa, kiitos, moi!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Valmistujaisia ja lisää herkkuja

Outoa, kun meillä ei oo tänä kesänä mitään juhlia! Mutta tylsyyden pelastukseksi serkkuni järjesti valmistujaiset viime sunnuntaina. Nähtiin pitkästä aikaa mun sukulaisia, Serranon perhe kokoontui :) Ja koska pääsin jo lauantaina herkkujen makuun, jatkettiin sitä vielä sunnuntainakin! Kesällä saa herkutella ja nauttia elämästä. Ei kaikki ole niin vakavaa.

Niilo selvästi on haltijoissaan :) Niilon paidan löysin Kappahlista, shortsit H&M. Mun mekko on ihanan kevyttä kangasta, just kiva helteisiin päiviin, sen löysin myös H&M:sta. Tässä näkyy myös hyvin tukkani väri, joka on siis liukuvärjätty pari kuukautta sitten.

Aikamoisia kakkuja serkku-tyttö oli vääntänyt siskolleen. Ei epäilystä mihin ammattiin Anni valmistui eli hänestä tuli kollegani :) (sori vaan epäselvät kuvat). Niin ja lahjaksi vietiin lääkeboxi, jossa oli kaikki tarpeellinen, muumilaastareista vitamiineihin ja buranasta peräruiskeisiin jne ;) Mitä nyt hoitaja yleensä tarvitsee. Tästä oli hyvä aloittaa uusi viikko ja loma senkun vain lähenee, wuhuu!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Mutsin hemmottelua

Vaikka arjen pienet teot ovat jo itsessään hemmottelua, niin joskus on kiva saada jotain luksusta. Välillä kummasti piristää, jos saa uutta tukkatyyliä tai vaikka ne tekoripset, vaikka en koekaan olevani väsynyt mutsi. Voimavaranani väsymykseen on nimittäin olleet päiväunet! Nykyään kylläkin vain viikonloppuisin, mutta jotain sekin. Lapsen kanssa touhuamiseen en ole kyllästynyt tai väsynyt, mutta välillä raivostuttaa ne kotityöt, yök. Nekin voi jättää joskus tekemättä, kyllähän ne työt odottaa, NIIN tosiaan ne o-d-o-t-t-a-a.

Äitienpäivälahjaksi sain GHD:n, joka naisen unelman :) Se jos mikä oli luksusta!! Mulla on luonnostaan piikkisuora tukka, mutta tukasta todella tulee vieläkin sileämpi ja hyvänkuntoisen näköinen. Lähinnä käytän laitetta kiharoiden tekoon, sekin tapahtuu näppärästi. Tälläisen kiireisen työssäkäyvän mutsin tukanlaitossa ei saa mennä 10min kauempaa, siinäkin tämä vempain ajaa asiansa!
Ja hemmottelu ei jää pelkästään hiuksiin. Meidän paikallinen MLL- yhdistyksen hallitus (jossa minäkin olen rivimiehenä) järjesti ja kustansi äideille hemmottelua. Olin elämäni ensimmäisen kerran hieronnassa (jos Thaimaata lasketa), saatiin kokeilla Reiki-hoitoa, joka on luontaishoitomenetelmä, meikkausta, kynsien lakkausta, kulmien ja ripsien värjäystä. Ja ettei tämä lopu tähän, niin saatiin vatsat täyteen herkkuja, suolaista ja makeaa, nams.


Kyllä nyt on pilalle hemmoteltu äiti ;) No ei, mutta koen tämän myös ansainneeni. Ollaan Nipsun kanssa vietetty kulunut viikko kahdestaan töiden jälkeen. Meillä on ollut kiirusta töissä. Vielä autossa kotiinpäin ajellessa on päässä pyörineet työasiat, onko kaikki varmasti tehty ja kirjattu. Mutta ne onneksi unohtuvat, kun olen hakenut iloista poikaa kotiin. Vielä pitäisi jaksaa seuraavat 2 viikkoa kaksistaan oloa, kun iskä lähtee Ranskaan työjuttuihin. MUTTA sitten meillä alkaa L-O-M-A, todellakin sitä odotellessa!! Sekin me kaikki ansaitaan. Ja loma aloitetaan hyvän ystävän synttäreillä ja samalla juhannuksesta nauttien..