Päästiin matkaan aika nopeasti. Sinänsä suuri helpotus on, että Niilo saa puuron heti aamulla vasta hoitopaikassa. Iso pala oli kurkussa koko aamun! Olisin mielelläni jänistänyt koko hommasta, mutta töihin oli vain pakko lähteä. Rutistin ja pussailin Niiloa vähän väliä, ikävä tulee päivän aikana.. Sinne se meidän pieni muru jäi hoitajan syliin suu auki ja kulmat kurtussa tapansa mukaan reagoiden uusiin tilanteisiin. Ei kuitenkaan itkenyt, onneksi.
Mutta työpäivä oli sen verran kaoottinen, joten paha mieli unohtui. Mitä nyt voi odottaa, kun on pitkään ollut pois, uusia tietokoneohjelmia, asiakaslista täynnä nimiä ym ym.. Se siitä kevyestä laskusta.. Taisin tehdä 3h aikana 7-8 kotikäyntiä, mukaanlukien automatkat! Ja siinä oli vasta aamun ensimmäiset tunnit, voitte kuvitella miten päässä pyöri loppupäivästä. Yritin tehdä hommat kuitenkin niin hyvin kuin pystyin, etten vain unohtaisi mitään. Samalla takaraivossa jyskytti ajatus; pääsenkö jo pian hakemaan Nipsun kotiin.
Lopultakin pääsin lähtemään hoitopaikkaa kohti, jopa aika hyvin aikataulussa, 14.30! Yritin ajellessani nollata päätäni työasioista. He olisivat juuri ehtineet syödä välipalan, kun pääsen perille. Voi sitä onnen tunnetta, kun poika tulee eteisessä vastaan, heiluttaen innoissaan ja hymyillen huomatessaan äitin <3 Sydän meinas pakahtua. Päivä oli mennyt tosi hyvin. Niilo oli syönyt puurot, keitot, välipalat ja nukkunut 2h! Vielä pari kuukautta sitten en olisi uskonut Niilon nukkuvat sisällä, saati sitten samassa huoneessa muiden lasten kanssa.
Iltapäivällä meillä oli vielä muskari, joten ilta meni tosi nopeasti. Nipsu simahti tulomatkalla rattaisiin, toinen oli rättiväsynyt, kaiken antaneena. Yö oli tosi levoton, 2h välein kuului itkua ja rauhoittui, kun kävin silittelemässä. Klo 3 alkoi huuto, jolle ei meinannut loppua tulla. Tunnin jaksoin ja lopulta annoin maitoa. Taas. Nyt ei meinaa olla yhtään puhtia valvoa öisin, kun koko päivän on jaksettava töissä. Uskon, että levottomat yöt hoidon aloituksen jälkeen ovat normaaleja. Lapsi käy yölläkin läpi päivän tapahtumia ja varmistaa että vanhemmat ovat lähellä. Parin yön jälkeen päätin, että Niilon pinnasänky muuttaa jälleen takaisin meidän makkariin :D Mikä rauhoitti taas asiaa!
Mun työkuviot ovat edelleen epäselvät. Teen tällä hetkellä 50%:sta ja mieluusti tekisin lyhyempiä viikkoja vaikka AINA (mikä ei ole mahdollista rahallisesti, kiitos siitä hoitajien surkeille palkoille)! Lomia mulle on kertynyt huimat 11viikkoa, 11! Olen helpottunut, kun Niilo näytti viihtyvät hoitopaikassaan :) Hyvillä mielin aloitettiin jo eilen viikonlopun vietto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti