Niilo puhuu, aika ihastuttavaa! Paljon ja kovaan ääneen. Sanavarasto on karttunut yhtäkkiä yllättävänkin laajaksi. Välillä puheesta ei saa mitään selvää, mutta koko ajan tulee lisää ymmärrettäviä sanoja. Sanoja en ole laskenut, mutta noin äkkiseltään sanottuna muutama kymmen. Yksittäisten sanojen lisäksi tulee jo lause "anna tuata!". Aika ihanaa, että vähitellen meille on kehittymässä yhteinen kieli!
Niilo yhdistää ja muistaa asioita hämmästyttävän hyvin. Jo pelkästään kuulemalla mopon pörinän kaukaa, hän huutaa kovaan ääneen POPO! Pihalle mennessä hän käy omatoimisesti laittamassa kengät jalkaan, oli sitten omat tai parikymmentä kokoa liian suuret. Kaikkia hyöteisiä hän inhoaa ja muurahaisen nähtyä hän tulee kertomaan siansaksalla, että jotain on pielessä ja kirkuu YÖÖÖK! Hakee jonkin kovan esineen ja mäiskäyttää muurahaista oikein kunnolla, kenties äidiltään oppinut ;)
Herra on ymmärtänyt potan tarkoituksen ja käy välillä siellä oikealla asialla. Liru sinne vain tulee, mutta aina taputetaan riemusta. Ja sen jälkeen mielellään lirutetaan loput lattialle, jos äidin silmä välttää ja hoetaan pissa pissa.
Niilo on hoksannut, että ruuat mistä ei pidä voi jättää syömättä. Ennen suu aukesi kuin pienellä linnunpoikasella, vaikka aluksi saatettiin vähän nyrpistellä, mutta eipä enää. Lempiruuat ovat keitot ja niistäkin saatetaan jättää syömättä perunat ja kasvikset. Siksi yritänkin piilotella porkkanoita ruuan joukkoon. Mutta tätä poikaa on nykyään vaikea narrata. Sokeriherkut ollaan edelleen pidetty vähällä, mutta näin kesällä ollaan vähän lipsuttu.
Ihanan suuria ja ihmeellisiä taitoja <3
ps. kiitos serkku-Viivilleni kuvien ottamisesta. Olimme viikonloppuna viettämässä päivän Wasalandiassa. Vaikkei pikkumies laitteisiin vielä päässytkään yksin, riitti nämä "kolikkolaitteet" vallan mainiosti. Oikeastaan pelkkä ihmisten ja laitteiden katselu oli siistiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti