Uudet tuulet puhaltaa

Parin viikon kuluttua meillä alkaa uusi elämäntilanne. Minä aloitat jälleen työt ja Niilo aloittaa perhepäivähoidossa. Olo on epävarma ja syyllinen, pitääkö meidän vauva viedä koko päiväksi vieraaseen paikkaan ja 5 päivänä viikosta.. Huolettaa, saako Niilo tarpeeksi huomiota ja syliä. Jääkö 1-vuotias muiden lasten jalkoihin, osaako hän pitää oman puolensa, miten selviämme uudesta rytmistä, onko ruoka sellaista mikä kelpaa meidän lapselle. Entä jos hän oppii vasta siellä kunnolla kävelemään ja ensimmäiset sanat, kuka ne kuulee? Ja samalla mietin myös omia töitäni.. Kaikesta huolimatta uskon, että Niilo tulee kyllä pärjäämään, kun vain totumme ajatukseen.

Tällä viikolla oltiin tutustumassa uuteen hoitopaikkaan. Se rauhoitti hieman oloani, koska kyseessä on mukava täti :) He viettävät siellä pikkujouluja ja askartelevat yhdessä. Niilo meni reippaana heti muitten lasten mukaaan leikkimään, joten en usko että on mitään huolta jättää häntä sinne!

Me olemme jo kotona alkaneet opettelemaan nukkumaan yhdet päiväunet, jotta päästäisiin samaan rytmiin hoitolasten kanssa. Lisäksi on opittava nukkumaan sisällä, koska yhden nukuttaminen ulkona ei onnistu kun on monta pientä. Aluksi se teki kyllä aika tiukkaa, mutta kun me viikon harjoittelimme, onnistuu nukkuminen sisällä ilman huutoja. Nykyään Niilo tulee mielellään meidän sänkyyn ja hetken lueskellaan kirjoja, jonka jälkeen silmät jo lupsuvat kiinni :)

Täytin tänään varhaiskasvatussuunnitelmaa, joka on hoidon ja kasvatuksen perusta hoidossa. Lomakkeessa kysyttiin kysymyksiä lapsen persoonallisuudesta. Oli kiva oikein istua miettimään ja kirjoittaa minkälainen poika meidän Nipsu oikein on :) Mun mielestä tuo meidän jässikkä on tosi reipas ja iloinen. Hänet on helppo saada hyvälle tuulelle, kun vähän pölläilee niin aika varmasti saa hymyn huulille! Mutta kyllä temperamenttia myös piisaa, jos jotain ei saa periksi niin oksat pois :D Lisäksi erittäin sopeutuvainen uusiin tilanteisiin ja ihmisiin. Hetken saattaa vakavana katsella sivusta, mutta äkkiä on jo menossa mukana. Ei kyllä oikestaan koskaan ole kunnolla edes vierastanut! En tiedä liittyköhän seuraava piirre tähän ikään, mutta on kyllä aika vilkas?! Muitten lasten hääräillessä rauhallisena omiaan, tämä poika menee pää heiluen, pölläillen paikasta toiseen ja yhtään arastelematta. Kyläillessä mulla on oltava silmät selässäkin, koska Nipsu on milloin missäkin. Tutkii varmasti kaikki laatikot mihin vain ehtii, ilman vieraanvaraisuutta. Ymmärtää kyllä EI sanan merkityksen, mutta ei aina toimi sen mukaan. Miten 1-vuotiaan saa ymmärtämään, että joka paikkaan ei ole soveliasta mennä? Taitaa tarvita vain vielä pitempää pinnaa ja tarpeeksi moooonta toistoa. Minkähänlainen hän on uhmaiän lähestyessä :D. Kaikenkaikkiaan Nipsu on oikea hurmuri ja aivan mahtava tyyppi <3 Varmasti hän hurmaa tulevan hoitajankin!