Yksi asiakkaani, vanhempi rouvas henkilö tokaisikin, että eihän tuolla nyt vauvaa voi olla, kun noin pieni vatsa?! Nooh, sehän kommentti ei kyllä helpottanut epävarmaa oloani siitä onko kaikki hyvin, kasvaako vauva normaalisti yms yms.. Mutta näytimpäs niille epäilijöille, että ihan itse punnersin reilun 4kiloisen tyypin tähän maailmaan! Että poika oli sen verran hyvässä jemmassa jossain siellä selkärangan ja navan välissä, että eipä paljon huomannut. Niin ja nyt jälkikäteen ajateltuna, olihan siitä pienestä masusta hyötyä sen verran, että eipä se jättänyt myöskään mitään jälkiä.
Osallistuin tällä kuvalla Iltalehden Vuoden vauvamasu-kisaan. Pääsinkin 30 parhaan joukkoon, mutta ei kuitenkaan finaaliin saakka. Raskausviikkoja tässä 32. Raskausaika meni kyllä yllättävän kivuttomasti. Lukuunottamatta lonkkasärkyjä viimeisillä viikoilla! Kävin vielä muutamaa päivää ennen synnytystä reippaalla kävelylenkilläkin, ihan sen toivossa että jotain tapahtuisi, mieluiten ennen joulua..
Nämä ovatkin jo viimeisiä kuvia vatsan kanssa.. Olin niin ylpeä pallomahastani! Kyllä tuota masua on välillä kova ikävä ja ne potkut <3 Pystyin silloin itse fyysisesti suojella vauvaa kaikelta, toisin kun nyt, välillä tuntuu että katselisi pikakelauksella sitä menoa, vähän väliä ollaan vetelemässä jotain alas pöydiltä tai laatikoista. Kuhmuja tulee ja niihin on nyt vain totuttava. Sitä, kun ei omista pehmustettua taloa.
Tälläinen pieni tonttupoika sieltä syntyi ja valitsi itse syntymäpäivänsä, nimittäin jouluaaton, vaikka oltiin häntä jo viikon odoteltu :) Meillä oli hieman erilainen joulu! Siellä me kuunneltiin joulumusiikkia ja syötiin synnytyssalissa jouluruoka; vetistä perunamuusia ja kuivaa kinkkua, tai siltä se ainakin maistui sillä hetkellä :D Pientä uunituoretta kääröä olisi voinut katsella ja ihmetellä vaikka kuinka kauan, ei sitä ruoka silloin maistunut!
Tänä vuonna meillä vietetäänkin joulua viime vuodenkin edestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti